Perjantaita kaikille! Jos ei tarttis riepottaa ittiään koko viikon paikasta toiseen ko hullu, ei tässä päivässä olis kyllä mitään itua. Voiko ihanampaa olla, ko pitkän ja kohtuullisen rankanki viikon jäläkeen tulet kämpille ja voit huokasta ja heittäytyä sohovalle tietäen, että maanantaihin on vielä hetki aikaa ja juuri nyt ei tartte ajatella yhtään mitään, jos ei halua.
Minä haluan kuitenki nyt ajatella sen verran, että julukasen nämät keskiviikon hortoilukuvat täältä Oulu-huudeilta. Oon ollu hirviän laiska ja ihan liian kiireinen lähtemään kuvaamaan täällä oikiastaan yhtään mitään aijemmin, mutta nyt päätin sitten kuitenki korjata asian. Kummallista, miten energiaa tehä asioita riittää palijon paremmin sillon, ko muutenki on kiire. Tämä syksy on vaan semmone mahtava vuojenaika. Oon energinen ja teen juttuja eikä mistään masennuksesta tai väsymyksestä oo tietoakaan. Tai no, väsyttää, mutta jaksaa silti painaa etiäpäin. Meikäläisen väsyt ja masennukset tulee sitten keväällä ko ilimat alakaa kirkastua, pimey'essä olen omimmillani. Plus että ohan nyt ihan perkeleen komiaa.
Nämät kuvat tuotti hieman päänvaivaa, ko meikäläisellähän ei ole jalustaa kamerassa. Tai yleensäki kuvaaminen tuolla pimiässä. Käjet on harvemmin niin vakaat, että pitkä valotusaika onnistuis kovin hyvin. Mutta pienellä tappelulla sain kuiten aikaseksi jotain omasta mielestäni ihan kohtuullista. Lenkkeilijät katto vähän kieroon ko hypin pimiässä puistossa ja joen rannalla. :------D Oulujoki on minusta hirviän pelottava ja välillä vähän luotaantyöntäväkin, mutta on siinä jotain semmosta kiehtovaa ja mystistäkin, joka houkuttaa tuonne rannalle kattelemaan mustaa ja pyörteilevää vettä.
Olen hieman fiksaillu näitä kuvia, mutta tunnelma tuolla joen rannalla on tosi unenomainen. Mikäli pääsettä paikan päälle, suosittelen lämpimästi käymään. Itte juoksin tuosta aikasemmin ohi ja en voinu olla tuijottamatta. Alakuloista ja lohdutonta, tummaa syvyyttä jonka pimiästä heijastuu aavemaisesti valoja ja värejä. Väkisinki alakaa miettiä, mitä tumman pinnan alla kytee. Aivan niinkö koko Oulujoki tai se ympäristö piättäis henkiään ja odottaisi hiljaa jotain tapahtuvaksi. Niinkö siitä huolimatta, että vesi virtaa verkkaisesti eteenpäin, se voisi hetkenä minä hyvänsä ryhtyä raivoamaan.
Kasarmintien oranssi puukuja onki sitten jotain ihan muuta. Lämpöisä ja turvallinen, kutsuva. Kultainen katto sekä lattia ja niiden kontrastina mustanpuhuvat rungot. Jos mulla oisi ollut joku kaverina, olisin ehottomasti halunnu ottaa itestäni kuvan noiden puiden alla.
Muutenki on ihan mukava, että näin reilun vuojen asumisen jäläkeen Oulu alakaa pikkuhilijaa tuntua tutulta paikalta, vaikka en edelleenkään kaupungeista ja väenpalijou'esta perusta. Ja kaupungeistaki löytää aina silloin tällöin jotain kaunista, jos vaan osaa ettiä.
Mutta en jou'a jäämään kirijottelemaan enempää fiiliksistäni Oulua kohtaan, ehkä joskus paremmalla ajalla. Nyt täytyypi lähtiä Marjuskan kans kirpparille! Palataan ja ihania syksyisiä hetkiä kaikille! Menkää ulos ja lenkille ja ottakaa musaa mukaan ja nauttikaa.
Briefly in English: Autumn at Oulu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti