Oon ihan överisuperfiiliksissä ja pakko tulla avautumaan siitä tännekin; kävin nimittäin siellä juoksemassa ja vetasin ihan puhtaasti vahingossa 47 minuutin lenkin sen about puolen tunnin sijaan. Ei sattunu mihinkään, juoksu kuluki nätisti ja oli vaan niin ihanaa. Kaikista parasta tässä oli se, että mietin vielä tuossa kotikulumilla, että kierränkö vielä vähän pitempää reittiä ko oisin ihan hyvin jaksanu ja ko luulin, että tuli semmone aika lyhyt lenkki.
Sitten kuitenki tuumasin, ettei pijä vetää ittiänsä ihan sippiin, vaan lopettaa sillon ko tuntuu vielä ihan hyvältä.
Viikonloppuna valittelin sitä, etten pysty juoksemaan kovin pitkään. Ja kattia kanssa, vejin melekeen samoihin ko mitä viime syksynäki. Helevetti soikoon, minä oikiasti luulin, etten pysty tähän enää ikinä! Ja kattokaa mitä minä just tein. Juoksin melekeen viiskytä minsaa. Ihan samalla keskinopeu'ella ko aina ennenkin. Tuntematta tuskaa tai kipua missään.
Enkä nyt aijo todellakaan kusta tätä sillä, että oisin yrittämässä heti huomenna uuestaan juoksemaan. Ehei, korkeintaan pe tai la. Tai sitten vasta ens tiistaina seuraavan kerran.
Voi pojat että on hyvä olla. Hupaisaa tässä on sekin, että olin jo tänään ennen sitä lenkkiä tosiaan polokenu sinne kirpparille ja kaupan kautta takaisin. Sekään ei ees tuntunu yhtään jaloissa. Ainut minkä huomasi, oli se, että on ollu kumpparit päivän jalassa.
Oli ihan huippua tulla juoksemasta ja painella saunaan. Saunan jäläkeen vetää lärviin huippuhyvää rahkaa mansikoitten ja myslin kans ja äsken nautiskelin vielä ihan mahtavan hyvän suomalaisen omenan. Tämmöstä elämän pitäiski olla. Ylistyssanoja arjen pienille jutuille. :)
Mutta nyt minä venyttelen vähän ja teen vielä hetken juttuja, ennenkö meen nukkumaan.
Briefly in English: Had a magnificent run today! I'm sooooooooo happy right now. :))))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti