Seuraa taas semmonen oksennan kaiken sekalaisen tähän, tässä ja nyt -juttu. Eli voitais vaikka lähtiä liikkeelle siitä, että parin viikon liikkumattomuudesta kyrpiintyneenä (ehkä ja kenties?) heräsin maanantai-aamuna pirtiänä puoli seittemältä ja lähin pimeyteen postiautojen ja hilijaisuu'en keskelle aamulenkille. Ja bongasin ekat jouluvalot. Jokka osoittautui yllättäen aika hyödyllisiksi jouluvaloiksi, ko net pelasti meikät loppulenkistä eksymiseltä. Oli koko päivän ihan superonnistunut olo, joka kostautuikin sitten sillä, että illalla alako unettaa jo yheksältä ja ennen kymmentä olin jo sängyssä, mutta en jotenki kummassa nukahtanukaan ihan helepolla. Syytän naapurin koiraa, joka räksytti.
Koska eilinen lipastopäivä venyi taas miltein kuuteen (ex-tempore terapiademot on kivoja!), en sitten mitenkään päin enää eilen jaksanu jumpata, vaikka se suuri suunnitelmani oliki. No, tänään oon sitten teheny selekä-rinta-olokapäät -jumpan ja kihissy tyytyväisyyttä itteeni siihen liittyen. Vaikka lenkille en sitten taas jaksanutkaan enää. Yritin toki tänä aamunaki olla reippaana ylyhäällä jo ennen kukon pierua, mutta jostaki syystä se ei lähtenykään ollenkaan samalla lailla ko eilen ja tyydyin kääntämään kylykeä siihen asti, kunnes oli pakko nousta. Olin ajatellu jumppailla jo aamulla, mutta kävi kait se näinki.
Huomenna ois vuorossa kyykkäilyjä, saa nähä missä vaiheessa päivää toteutan ittiäni niitten suhteen. Kuppaillaki oon muistanu onnistuneesti jo kahtena (2) ! päivänä. Tänään tutkin reisiäni tuossa saunan jäläkeen peilistä ja täytyy todeta, että kyllä se sellu on vähenemään päin, kakkostyyppi on sekin nyt teheny jonkin sortin katoamistempun. Tosin siitä voi varmaan syyttää enemmän tätä meikäläisen naamatonta polokupyöräilyä ko kuppailua, mutta kyllä sekin on tässä apuna ollut. Ja aijon edelleenki vetää tuon kuppailukuurin loppuun ihan vaan periaatteesta. :D On sieltä vieläki varaa lähtiä.
Lisäksi sillä samaisella maanantain aamulenkillä koin oivalluksen meikäläisen jalan asennon suhteen (kyllä, voi kyllä, kannattaa todellaki kävellä tuolla mitä erikoisempien omakotitalojen välissä aamulla ennen kaheksaa ja kuunnella Britney Spearsin Work Bitchiä, alako ihan naurattaa se tilanne), joten olen taas elämästä ja urheilusta enemmän kuin innoissani. Asennon korjaamisen jäläkeen lähtiessäni polokemaan lipastolle pohje alako puolen minuutin jäläkeen huutaa apua, ko about viimiset kolome vuotta vapaavuorossa olleet lihakset joutui yhtäkkiä töihin. Mahtavaa, jalaka saattaa sittenki selevitä.
Mutta jottei tulisi liian "elämä on juhla" -henkistä päivitystä, täytyy siirtyä asiasta kukkaruukkuun ja siihen, että löysin makkariin aivan passelit jouluverhot ja nyt käyn hirviää kamppailua siitä, että tarvitaanko met makkariin jouluverhoja? Tässä netistä tilaamisen petollisessa maailmassa net verhot voisi tietysti aina tilata ja palauttaa sitten jos siltä tuntuu, mutta vähän niinkö _tiijän_, että jos tilaan net niin en palauta kuitenkaan. :D Paitsi jos net onki ihan huonot, niin sitten tietenki. Vaikiaa. Vois luulla, että kävisin eettisiä pohiskeluita siitä, että voinko tilata itelleni kengät tai vaatteita tai jotain, mutta eiii, minä pohdin jouluverhojen ostamista. Joskus oon itekki sitä mieltä, ettei ois pahitteeksi tarkastaa tuota lääkitystä. Sitten jos ostaa jouluverhot, ois niinkö ihan pakko saaha pari punaista tyynynpäällistä ja punainen pöytäliina.
No, ehkä ei ole pakko, siihen nähen, että joululomaki alakaa aika aikasin, toisin ko viime vuonna, jolloin tsillailin Oulussa vielä 19. päivä joulukuuta. Sitä paitsi meen kyllä ensin äitin kaapille ja vasta sitten ehkä kauppaan. Joskus mietin, että liika harkitsevuus on kyllä suorastaan rasite. :D
OKEI, tein tässä sovinnon itteni kanssa ja laitoin verhot tilaukseen, ko net oli alessa (ylläri!) ja normaalihintaisena en niitä ihan varmasti osta. Koska posti ja matkahuolto vihaa minua, katotaan nyt ensin, että päätyykö se paketti minne ja saanko sitä käsiini ees. Sitten voidaan miettiä, että minkälaiset net on ja mikä on kohtalonsa. Ja muita tekstiilejä yritetään löytää sitten syyslomalla äitin kaapista.
No joo, tästähän tuli taas nyt semmone maailmaa muuttava juttu kyllä! Mutta tämmöstä tämä on meikäläisen kans aina välillä (eikä aina niin välilläkään...), ihime ko joku oikiasti jaksaa katella. :D
Ja hei loppukevennys, näin ekan lumipostauksen naamakirjassa ja menin varovasti kurkkimaan verhon raosta, josko täälläki olis tapahtunu jotain yllättävää sillä aikaa ko oon mököttäny sälekaihtimet kiinni sisällä, mutta mitä sitä hittoja! Vaikka ei sitä kyllä tartte oikiasti sataa vielä ainakaan ennen perjantaita, ko mullei oo pyörässä talavirenkaita... Mutta nyt alan suunnitella nukkumisjuttuja, joten adjö!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti