Keskiviikko, mikä ihana lumisajepäivä!
Minulle asennetiin käteen eilen ehkäisykapseli, ko edellinen käyttämäni yhdistelmäehkäisy alias Nuvaring -renkaat osoittautuivat pitkässä juoksussa netkin meikäläiselle sopimattomiksi, kuten e-pilleritkin aijemmin. Koska myös hiljattain tajusin, että yhdistelmäehkäisy ja aurallinen migreeni ovat no no -kombinaatio (oikiasti, miten voit käyttää yhdistelmäehkäsyä monta vuotta, iliman, että kukaan tulee kysyneeksi moista asiaa?), oli keltarauhashormoniin siirtyminen oikiastaan ainut vaihtoehto. Kierukkaan en vielä halunnu ja pillereitä en muistaisi/jaksaisi napsia, joten päädyin testaamaan tätä kapselia sitten.
Tehoa riittää kolomeksi vuojeksi, aijemminkin voi ottaa pois jos haluaa ja hintaa tuli kertaostona semmone 189 euroa, eli tullee pitkässä juoksussa huomattavasti halavemmaksi ko esim. nuot meikäläisen renkaat, jokka kustantaa kolomelta kuukau'elta about 46 euroa. Haittoja ei kauhiasti pitäisi vuotohäiriöitä lukuunottamatta olla (en pistäisi pahaksi, vaikka meikän menkat häviäisi kokonaan, jatkuva tiputtelu ei niin kauhiasti kiinnosta, mutta katotaan nyt), vaikka kyllä siellä paketissa näytti lukevan kaikkia lihomisen kautta laihtumiseen, finneihin, kutinoihin ja haluttomuuteen. :D
Laittaminen ei puudutusta lukuunottamatta tuntunut laisinkaan ja puudutuskin oli lähinnä hetkellisesti epämiellyttävä pistos, niinkö rokotus tms. Sen jäläkeen en oikiasti havainnu mitään, avustamassa ollut terkkarikin nauroi, että ei taija pahemmin sattua ko ainaki näytät niin rauhalliselta ja sanoin, että ei kyllä tunnu yhtään mitään. Homma oli nopiasti ohi ja nyt jäläkeenpäin käsi on ollut hieman kipiä. Käteen jäi laittamisesta pienenpieni reikä, jonka kastelemista pitää välttää pari päivää. Mustelmaakin vähän pukkaa ja käsi on tosiaan vähän kipiä, mutta siinä kaikki tältä erää.
Sen verran käskettiin kuitenkin välttää hikoiluttavaa liikuntaa ja urheilusuorituksia, että jätin sitten tänään väliin jalakareenin, jonka oisin kyllä enemmän ko kovasti halunnu tehä. Käsi tuntu kuitenki ärtyvän imuroimisestakin jonkin verran, että aattelin olevan parempi kattoa ko katua. En varmaan uskalla kyllä reenailla ollenkaan tällä viikolla, sääli sinänsä, ko oisin kyllä kovasti halunnu. Ja koska ulukona tulee lunta suurin piirtein vaakatasossa, oonkin tänään pyöriny lähinnä keittiössä. Keitin ruuaksi hernekeittoa ja kruunasin sen pannukakulla sekä omenapiirakalla.
Hernekeitto
pussillinen kuivattuja herneitä (huuhtele ja liota 2 litrassa vettä yön yli)
350-500 g palvikinkkua (tai muuta sianlihaa)
1 sipuli
2 tl suolaa
½-1 tl meiramia
muutama maustepippuri
Keitä herneitä liotusvedessä pienellä teholla noin tunti, lisää hienonnettu sipuli, jatka keittämistä vielä vähintään tunti. Noin puoli tuntia ennen valmistumista lisää pilkottu palvikinkku ja maustepippurit. Jos käytät kypsentämätöntä sianlihaa, lisää se keittoon kypsymään samaan aikaan kuin sipuli. Lisää tarvittaessa vettä ja mausta valmis keitto suolalla sekä meiramilla.
Vaikka oonki sitä mieltä, että paras hernekeitto tulee leivinuunissa kypsyttämällä kinkun luusta, käy tämäkin tällaisen kylymän päivän lämmikkeeksi ja on ehottomasti parempaa ko mikään purkkiversio. Sähköuunissa hauduttaminenkin onnistuu, tällöin keitto valamistuu melekeen ittekseen, kunhan muistaa välillä tarkistaa, ettei se pääse kuivahtamaan.
Gluteeniton pannukakku
4 dl glut. jauhoja (Sunnuntai)
1½ dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 tl suolaa
8 dl maitoa
2 munaa
50-100 g voita tai margariinia sulatettuna
Yhdistä maito ja kananmunat, lisää kuivat aineet ja lopuksi sulatettu rasva, sekoita hyvin. Anna turvota hetki ja paista uunissa 200 asteessa noin puoli tuntia.
Olin vähän jännässä sen suhteen, että mitä tästä tulee, ko gluteenittomat vohovelit ainaki tarttuivat vohovelirautaan tehokkaasti, mutta tämä maistui ihan tavalliselle pannukakulle ja oli erittäin hyvää, suosittelen. Ohjeen tiesin kyllä hyväksi, sillä olen ruukannut tehä tällä pannaria aijemminkin, mutta vehenäjauhoista. Herkuttelin hernekeiton päälle parilla palaa tätä mansikkahillon kera. Kotipolttoinen hillo oisi kyllä kruunannut kokonaisuu'en, nyt jou'uin tyytymään siihen kuuluisaan äitien tekemään.
Sen verran tuhti olo tuli siitä toisesta palasta, että täytynee kuitenki lähtiä käymään iltalenkillä, jos tuo lumisaje tuosta vaikka vähän rauhottuis iltaa kohen. Omenapiirakan tein tällä mustikkapiirakan ohojeella, paitsi että luonnollisesti korvasin mustikat omenoilla (jotain kotimaisia) ja ripottelin pinnalle sokeria ja kanelia. Omenapiirakan tein ihan vaan vehenäjauhoista, gluteeniton onnistuisi varmasti vaan vaihtamalla jauhoja. Ihan siksikin tavallinen versio, etteipähän tartte sitä itte syyä ko tässä on nyt taas oltu kuitenkin sitten löysällä linjalla syömisten suhteen tämäkin viikko (mietin, että kerta oon syyslomalla niin karjalanpiirakat, hyvä juusto, pala pannaria tai lasi viiniä ei voi tappaa). Yritän kuitenki pääasiallisesti syyä normaalisti, niinkö oon syönyki, mutta sallinut muutaman "herkun". Eli paino pysynee edelleen siinä 50,5 kilossa tämänkin viikon, mutta pysyköön. Mietin, että viikonloppuna voisi ehkä jopa tehä iteki jotain juustokakkua ja naatiskella siitä Irish coffeen kans, mutta saa nyt nähä. Loman jäläkeen pitää sitten taas ihan OIKIASTI kiristellä, ko on tuo jouluki tulossa. :D Vähän mietinki, että ei taija tämä syysloma mennä tiukalla linjalla, mutta eipä se elämä nyt _niin_ vakavaa ole.
Kuppaillu oon myöskin lähes joka päivä, eilen jätin väliin ko en oikein tienny passaako se tämän kapselin kans, mutta tänään aattelin taas kupata, ko enpä minä käsiä käsittele. Viime la ja su jäivät myös sattuneesta syystä välistä. :)
Että tämmöstäpä meikäläisen syyslomaan tänään, palataan taas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti