Aina ei jaksa tehä oikeita asioita. Sillon pitää tehä niitä vääriä. Oon jo pitkään hauduttanu fiilistä siitä, että minä haluan piirtää. Oon myös pitkään halunnu valokuvaamaan, muttako minä ja kamera päässään lähietäisyyelle toisistamme, aurinko menee piliveen ja mahtava syyssää järven rannalla on muisto vain. Mutta ei huolta, kyllä minä sen vielä joku päivä nappaan.
Syyspimeitäki vois kuvailla, mutta sitten olisi pitänyt ottaa jalusta ja kamera messiin iltalenkille ja ko samalla lenkillä kävin K-marketissa tarjousten perässä, oisi se näyttänyt ehkä vähintäänkin hieman urpolta?
Eilen satoi onneksi vettä, joten ei tarttenu pohtia ulkoiludilemmaa, vaan sain ihan kaikessa rauhassa kääriytyä sohovalle teekupin kans, kaivaa piirustuspaperia laatikosta ja terottaa kynät. Terotin oli kyllä ihan paska, raateli kyniä, mutta paperi sentään kunnollista. Jokaisella kunnon ihimisellä on piirustuspaperia laatikossa oottamassa inspiraatiota. Ja vaikka väsytti, meisi piirsi, teekupponen jäähty ja silimät oli ihan sikkuralla. Piirsin, piirsin ja piirsin. Jossain vaiheessa heräsin siihen, että söin, join lisää teetä ja mietin. Haudutin. Sitten aloin piirtää lisää, kunnes oli pakko luovuttaa ja painua unten maille.
Tänäänkin minä vielä piirsin. Piirsin aamulla ennen kaheksaa ja lipastolle lähtemistä ja piirsin nyt illalla tässä sohovalla istuessani iltalenkin jäläkeen. Tämä on minulle ihan uutta. Yleensä ko kerran lopetan, se saa välttää tai en saa enää ikinä sitä valamiiksi, mutta tämä on nyt jotenki ihan eri juttu. Yleensä väsyneenä ei asioista tuu yhtikäs mitään.
Mutta tässä on nyt jotain sellaista, joka saa meikäläisen olon valtavan harmoniseksi. Vähän samalla lailla ko se, että ulukoa kuulu sateen ropina ja se, että saan aamuisin ja iltapäivisin pyöräillä lipastolle ja lipastolta pois mettän keskellä, usein kaikessa rauhassa ihan yksikseni. Eikä minun tartte ees aatella, jalat vaan polokee ja mieli voi olla jossain ihan muualla. Hilijaisuutta ja rauhaa. Iltalenkillä tuntui siltä, niinkö oisin muuttanu kokonaan uuteen kaupunkiin sen eri osan sijasta.
Rauhan tunteen saa aikaseksi myös saunan pesu ja ajatus siitä, että nousen huomenna aikasin ja lähen aamulenkille.
Pieniä stressiä poistavia tekijöitä. Tai lievittäviä.
Mutta nyt minä lähen nukkumaan, ko unettaa niin kivasti, oisi sääli tuhulata hyvä ja terveellinen, ihana, pitkän ja toimeliaan päivän jäläkeinen väsymys roikkumalla tässä liian pitkään. Muistakaa muutkin tehä välillä vääriä juttuja niitten oikeitten ja tärkeysjärjestyksessä ykköseksi priorisoitujen sijaan. Välillä on ihan terveellistä valita se vaihtoehto, joka tulee vasta sen ensisijaisen jäläkeen. Mitä net teillä sitten ikinä onkin.
Hyvää yötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti