Ihan pakko tulla tännekin ihimettelemään tätä, nimittäin meikäläisen silimäripset on teheneet jonku ihime kasvupyrähdyksen! Ruukaan aina aamuisin taivuttaa ripset, mutta en juurikaan jaksa laittaa ripsaria ja tänään sitten suihkun jäläkeen päivällä päätin lopulta lyyä myös sitä ripsaria, ko oon jo usiampana aamuna miettiny, että ihan niinkö tämä taivuttelu ois jotenki vaikiampaa ko aijemmin.
Ja lopputuloshan näytti sitten tältä. En oikeen jaksanu paneutua siihen taivuttamiseen mutta härrekyyd ko löin vähän ripsaria, tuntuu että räpsyttimet hakkaa ottaan asti. :D Anteeksi tuosta keskimmäisestä hirvityksestä, meikän hymy on aika järkky. Ja mikä on olevinaan tuo kolo tuolla toisessa poskessa, mistä lähtien se on ollu nuin iso, viimeksi ko tarkistin niin siellä oli pieni kuoppa. No, eläkää kattoko muuta naamaa, kiinnittää huomio niihin ripsiin. Joita voitte ihailla lähikontaktissa alemmassa, erittäin epätarkassa suurennoksessa. Nyt herääki sitten kysymys, että mistä moinen kasvupyrähdys? Mitään ripsiseerumeita sun muita en siis ole todellakaan käyttänyt, ruokavaliossa ja elämäntavoissaki on tasan kaksi muutosta, ja net on a) gluteeniton ruokavalio ja b) pakuritee.
Kumpaa näistä nyt sitten syytetään? :D Vautsi vau, toivottavasti tämä ei oo mitään ohimenevää. Koitin miettiä myös, että voisiko se aamuinen taivuttaminen tai ripsivärin käyttämättömyys olla taikasanoja tässä. En tiiä! Joka tapauksessa nämät on aikas kivat, vähän niinkö ois käyny laitattamassa ripset, mutta iliman niitä kaikkia negatiivisia puolia.
Mutta nyt rupian tälle päivälle kattomaan vähän opiskelujuttuja vielä, ko niiden sijasta oon tänään käyttäny lähes kaiken liikenevän vapaa-aikani urheilemiseen ja perjantain suunnitteluun. Vähänkö meille tulee mahtava ilta! Syyän kanasalaattia, karjalanpiirakoita ja juustosarvia, juuan valakkaria ja omenan makuista kossua Spritellä, ettei olis liian fiksua ja kypsää. :D Jäläkimmäiseen en välttämättä kajoa niin hirviän innokkaasti, taijan hakia yhen onnellisen Joen kyllä kans.
Mä katoin eka kuvat ja luulin, että olet laitattanut ripsien pidennykset. Älä vain noilla räpsyillä mene moiseen sortumaan: ne syö omat ripset ihan olemattomiin ja sitten niitä on pakko ottaa sen parin kuukauden välein uudelleen ("huoltoja"). Joo, testattu on. Ihan innoissani olin ekan pari viikkoa, sitten ärsytti se, että ne ärsytti mun silmiä ja niitä piti varoa nukkuessaan. Ja härregyyd kun ne alkoi tippua! Muutaman viikon jälkeen oli ripsi siellä, toinen täällä ja välissä sellaista untuvan näköistä haiventa, johon oli pakko tunkea ripsaria monta kerrosta, että ihan jokainen aukkopaikka ei olis paistanut kovin kauas ainakaan. Ja kesti muuten kauan ennen kuin ripset oli kasvaneet takaisin normimittaan. Muutaman viikon ihanuudesta seurasi viikkojen vit**us, en suosittele kenellekään. Mutta mäpäs menen tästä juomaan pakuriteetä. On muuten harvinaisen hyvää teetä, ei tarvi välttämättä mitään makeutusainetta, vaikka aika monet teesortit meikäläisellä kyllä jää juomatta, jos ei ole sokeria tai hunajaa seassa.
VastaaPoistaJuu, vaikka ajatuksena net pidennykset olisikin vallan ihana, oon kuullut, että totuus ei tosiaan aina ole yhtä valloittava. Hiustenpidennykset teipeillä minulla on ollut, ja niistä ei kyllä ole mitään pahaa sanottavaa, toimivat vallan hyvin siinä vaiheessa ko halusi kasvattaa tukkaa, mutta sekin on niin yksilöllistä, että millainen oma hiuslaatu on ja kuinka niitä jaksaa hoitaa, että paha lähtiä niitäkään kellekään suosittelemaan. Muuten vierastan kaikenlaisia "ylimääräisiä" lisäkkeitä ihimisessä, en oo koskaan kokenu esimerkiksi mitään rakennekynsiäkään omikseni ja niihinkin liittyy vissiin aika paljon terveyshaittoja. Oon miettiny, että jos näin luomuna ei kaipaa, niin sitten ei. :D Minä mistään varaosista ala ittiäni rakentaa. Minulla on kyllä aina ollu suht pitkät ja tummat ripset, ainut vaan, että net on ihan piikkisuorat ja taivuttaminen on tuskien takana aina välillä. :) Nyt nämät on vaan kyllä ihan ekstapitkät!
PoistaPakuritee on oikiastaan ihan yllättävän hyvää nyt kun siihen on tottunut, ihan suorastaan kaipaa kun on ottanut tavaksi juua kupillisen päivässä. Nytkin kiehauttelen itelleni. :) Minä taas juon teet lähes aina iliman makeutusta, hunajaa saatan joskus laittaa sekaan, mutta tuo pakuri on kyllä sellaista, että se ei tosiaan mitään lisäkettä ees kaipaa.