Pidän sinusta, siinä kaikki.

Ihan ensiksi pakko avautua siitä, että hitot jostain paremmasta luonnonvalosta, totta kai tänään on ollu semmone harmaa ja pimiä päivä koko päivän. Koska ilima oli harvinaisen kakka (ei mitään komiaa auringonpaistetta, mistä haaveilin), oon pysytelly lähinnä sisätiloissa koko päivän, jos pyykkituvalla ja roskiskatoksella käymistä ei lasketa. Pyykinpesupäivä muuttui astetta jännemmäksi ko oisin laittanu omaan koneeseen pyykit pyörimään. Siinä vaiheessa ko väänsin hanan auki, alako allaskaapissa suihkuta vettä. Vedenottoletku vuotaa jostain syystä ja jäi se pyykinpesu tuolla koneella haaveeksi, koska meikän jakoavain on toki liian pieni, että sillä saisi nuita muttereita kiristeltyä. Mies korjatkoon, en itte jaksa setviä missä vika ko ei ole kerta pakko. :D Sen sijaan varasin sitten kahen tunnin pyykkivuoron tuolta pyykkituvasta ja pyöräytin kaikki pyykit sitten siellä.

Oon saanu fiksailtua paikat semmoseen kondikseen, että otin sitten muutaman foton sen kunniaksi! Ja koska minuun iski joku kollaasimania, kokosin niistä kuvista tämmösiä kokonaisuuksia Picasalla:

Makkari, huomaa ysärinurkkaus eli Nintendo

Olohuone ja keittiönpöytä

Keittiö

Kylyppäri ja sauna

Ja koska tällä Bloggerilla näitä mielenhäiriöitä riittää, en saa nyt lisättyä tekstiä tuonne kuvien väliin, mutta näillä mennään! Halusin tehä nuot kollaasit lähinnä sen takia, että niissä näkyy kivasti nuita värimaailmoja, ei niinkään tarkkoja yksityiskohtia. Siksi nostankin tuosta vielä valikoituja yksityiskohtia esille. Mikään valtava tämä asunto ei tosiaan ole, mutta meille ihan passeli, ko en tykkää turhista siivottavista neliöistä. Toki makkari oisi voinu olla ihan hiukkapiukkasen isompi, samoin ehkä kylyppäri, muttako tässä asunnossa on muuten kaikki niin kohillaan ko vaan olla ja voi, niin en viitti valittaa.

 

Lähetään liikkeelle vaikka makkarista. Kuten ehkä ootte huomannu, meikäläisellä ei oo ollu tapana keksiä pyörää uuestaan, vaan hyödynnän toimivaa ideaa monesti useassa eri paikkaa. Ja näin tämän makkarin taulun kohallakin, tehtyäni siitä tuon bannerin tänne blogiin minulle tuli vahava visio sisustustaulusta ja nimenomaan moniosaisena ja makkarin seinällä, sängyn ylipuolella. Heti sellaisen tilasinkin, ko tämä uusi asunto vahvistui. Tykkään tuosta niinkö pölijä, Ifolorin sisustustaulut tarjoavat tämmöselle valokuvausihimiselle niinkö meisi hirviästi mahollisuuksia. Kuvahan on tosiaan ihan omani, värriöläinen mäntyvanahus viime juhannukselta. Sänky on miehen, samoin yöpöy'ät ja tykkään niistäki kyllä palijon. Samoin päiväpeitto on ukkelin peruja, väri sattui mätsäämään juuri sopivasti niihin harmaanmustiin karvalankamattoihin, joita meikäläisellä on se kaksi kappaletta, mutta joita olen pitänyt yhtenä kokonaisuutena lattialla. Voisi kait sanoa, että kävi tuuri, tähän makkariin ko tarttee tosiaan myös mattoja kaksin kappalein. Tyynyt on vanahat tutut.

Tuon taulun kautta rakentui oikiastaan koko makkarin sisustus, nämät lamput löy'ettiin Kodin Ykkösestä. Tarjoushinta 20 euroa kipale, joten ei kirpaissut niin kovasti ostaa kahta kappaletta. Alunperin oltiin aateltu ostaa meikän vanahalle yöpöy'än lampulle toinen samanmoinen kaveriksi, muttako Prismasta ei kyseistä lamppua saanutkaan enää ko valakosella varjostimella, päädyttiin sitten näihin. Samanhenkiset niinkö tuo taulu, vaikka näissähän onkin kyllä selevästi jonku lehtipuun oksia. :) Sattumoisin nuita vihireitä Prisman tuikkukuppejaki oli kaks, joten nakkasin net tuonne makkarin yöpöy'ille. Saa nähä ettivätkö vielä uuen paikan. Myös peili on tällä hetkellä väliaikaissijoituksessa tuolla makkarissa, kunnes saahaan laitettua se seinälle, jonnekin eteiseen varmaan. Tai sitten se saa jäähä tuonne ja laitan tuonne eteiseen muutaman palan palapeiliä.

Myös heti ko kuulin, että minulla on tulevaisuuessa asunnossani kamari, tiesin minkä verhon haluan sinne. Avocadon vihiriä (tai jotain sinnepäin?) Kelohonka-verho Vallilalta. Makkarin ikkuna on onneksi niin pieni ja tuo verho niin iso, että sen peittämiseen riittää yksi kappale tuota verhoa, se ko on kyllä melekeen hinnalla pilattu. Mutta tuonne ei onneksi kahta nuita tosiaan ees mahtuisi. Halutessaan tuon yhen verhon voisi jakaa kaheksi, mutta en onneksi omista ompelukonetta. Ei varmaan tartte olla Einstein huomatakseen, että luonto on lähellä meikäläisen sydäntä sisustamisessakin, samoin omaleimaisuus. Vaikka tuo Vallilan verho ei kai kauhian omaleimainen olekaan. Tuossa verhon eessä on myös sitten tosiaan se meijän Nintendo-nurkkaus, joka on vähän kompromissi tällä hetkellä, mutta koska välttelen uuen ostamista viimiseen asti, saa se vanaha taso olla siellä nyt ainaki toistaiseksi. Se on vähän turhan iso (ja telekkari taas vähän turhan pieni), mutta katsotaan jos joskus kävelee vastaan vähän isompi kuvaputkitelekkari Nintendoa varten. Semmone valtava meillä on tuolla varastossa menossa elektroniikkaromun keräykseen, toimiva veheje (tosin kaukosää'in on Sallassa :D) mutta meille yksinkertaisesti aivan liian iso tuonne makkariin. 

Näiden kuvien järjestys ei nyt oo mitenkään kauhian looginen, mutta ko en jaksa taaskaan alakaa tapella Bloggerin kans, niin mennään näin. Marilyn on nyt päässy oikeen kunniapaikalle olokkarin seinälle. Tuossa kohin sattui olemaan koukku valamiina, niin ei tarttenu alakaa tehä uusia reikiä seinäänkään. Vanaha yöpöy'än lamppu pääsi tuonne tason päälle, muuten jutut on tuossa hyllykössä aika samalla lailla ko ennenki, enkä sitä jaksanukaan kovin tarkkaan alakaa kuvailla. Telekkarin ja tv-tason sekä laatikoston lisäksi tuo on ainut säilytyskaluste tässä olokkarissa, enkä haluakaan tänne kyllä yhtään mitään lisää. Tosin stereot on lattialla, mutta net nyt onki niin rumat, ettei ne kovin suurta huomiota ansaitsekaan. Siivousta net kyllä vähän haittaa, mutta katomma, jos keksimmä jonku ratkaisun. En kuitenkaan halua niitä tuohon ikkunalau'an eteen.

Keittiönpyö'älle meni Persemaalle aikanaan ostettu pöytäliina ja sieltä löysivät paikkansa myös kokoelma lahajaksi saatuja Kastehelemi-tuikkukippoja sekä pari isompaa kynttälää. Kyllä, kynttilöitä ei voi olla liikaa! Nytkin olen sytytellyt net kaikki ja fiilistelen täällä ko oottelen Marjuskaa saunomaan meikän kans. 

Tämä on ehottomasti meijän ylypeys, miehekkeen keinutuoli. Ollaan vissiin henkisesti jo elämän ehtoopuolella, mutta tämä on minusta ihan huippu. :D Jos tuota ei olis, oisin ostanu varmaan säkkituolin, mikä edustanee taas sitten varmaan ihan toista ääripäätä. Tosin mies sanoi tuossa, että siltä löytyy myös oranssi puhallettava nojatuoli (mietin kyllä välillä, että näinköhän unta koko asiasta, ko puhuttiin Emmiksen kans minun edesmenneestä PINKSUSTA puhallettavasta nojatuolista :D), että seki vois olla aika kova sana! Keinutuoli-raukka vaan joutuu nyt kiikkumaan kyllä vähän liian pienen matonkappaleen päällä, mutta on vaihtoehot tällä hetkellä vähän vähissä. Olokkarin verhot on samat vanahat, mitäpä sitä hyväksi havaittua muuttamaan.

Soffalla on myös entuuestaan tutut elementit, mutta otin net mukaan tähän, koska net edustaa sitä väripuolta täällä ja vähän kyllä rikkoo semmosta vihiriäsinistä linijaa, mikä ei taas toisaalta haittaa meikäläistä kyllä yhtään. Tähän sohovalle ei palijon isompia tyynyjä vois laittaakaan, nuita on kivasti kaks ja punainen viltti on ihan ehoton niihin päiviin ko haluaa käpertyä nauttimaan olosta sohovan nurkkaan. Taustalla näkyy muuten toinen ovi makkariin. Kyllä, sinne on molemmille omat sisäänkäynnit, omat puolet ja jopa kattolamput (jokka ei oo siis vielä tullu, vaikka sellaiset on Kodin Ykkösestä varattu), että sittenkö alakaa vituttaa niin rakentaa vaan väliin seinän ja on ihan omat huoneet. :D Tosin J saa ikkunan ja Nintendon ja minä peilin ja vaatekaapit sitten.

Keittiön pöy'än päädyssä on vanaha tuttu juttu sielläkin. Pääosin tämän kämpän sisustus toki onki tuttua ja vanahaa, mutta oon kuitenki halunnu tehä asioita hieman uusilla otteilla. Seinällä onki nyt vaan enemmän semmosia minun ja armaan elämään yhessä liittyviä juttuja ja sitten toki omia valokuvauksellisia suosikkeja. Tärkeitä asioita. Halusin asetella nuot kuvat niin, että niissä ois vaihtelevaa rytmiä, mutta jonku verran rytmiä kuitenkin. Halusin niistä myös epäsymmetrisen kokonaisuu'en, jota voi tarvittaessa vähän täy'entää uusillaki kuvilla. Keittiön pöytää voi myös halutessaan kääntää, ja kuvat on laitettu niin, ettei niitä tarvi muutella vaikka järjestystä vähän vaihtaiski.

Tässä näkyyki tuo meijän pöytä vielä vähän paremmin. Se pinta ja maalaus ei tässä nyt ehkä nouse niin hirviästi esille, mutta on tosiaan semmone vähän epätasanen ja rosonen, ko täy'ellinen on tylsää. :) Pirtin pöy'än oon halunnu keittiööni oikiastaan aina ja se, että miehellä oli entuuestaan myös tämmönen, ei tietenkään ollu mitenkään paska juttu. Rahaa meni siis vaan maalausvehkeitten hommaamiseen.

Olokkarin matossa värit on aivan ihanat (kiitos mummo ko oot teheny niin komeita räsymattoja) mutta se on vaan auttamatta liian pieni tähän. Harmiku näitä ei ole kahta. Toistaiseksi se tässä keskellä lattiaa nyt kuitenki on, kunnes ehkä hommaan jostaki isomman maton tuohon ja siirrän tuon sivummas. Räsymattojahan mulla on ollut jo ennestäänkin. Ehkä äiti minut tästä pinteestä pelastaa löytämällä jonku aarteen tähän, tai sitten on pakko lähtiä ostamaan mattoa (eeeeh...) No mutta, kattellaan, silimä on jo tottunu tuohon liian pieneen tuossa, niin eipä tässä jaksa hätäillä. :)

Jääkaapin oveen olen kerännyt aarteita. Suklaamagneetin oon saanu Lennulta, kuvassa on meisi ja mahottoman komiat kumisaappaat vuosimallia yheksänkymmentä-jotain, kortti on Booginalta ja sitten on tuo mettästysaiheinen aina yhtä kuvaava sarjakuva (vaikka meillä se onki varmaan minä joka sinne mettälle lähteepi ;) ), nallemagneetti ja piktokuva onnellisista köllyköistä. Ennen tähän porukkaan kuulu myös "Minne katosivat miehet?" -lehtinen, mutta koska sei oo enää hukassa, ei tartte huu'ella kadonneitten perään. :)

Keittiössä on ihana pikkuikkuna, jonka väliin menivät kivasti nuot meikän limukkatölökit. Äiskän tekemä pöytäliinä (samaa sarjaa makkarin tyynynpäällisten kans, Marimekon kangas, pitää aina muistaa mainita ko äiti teki net meikälle ja ilimotti, että nyt saat sinäki leuhkia Marimekon lattiatyynyllä ja kankailla! :D) ja hedelmälautasen banaanit on paketissa, ko Prisman chiquita-banskuissa oli TAAS banaanikärpäsiä. Prkl. Lidlin banaanit kunniaan, niissä ei ole ollu vielä kertaakaan.

Ja keittiössä vallitsevat värithän on siis ruskiaa ja harmaata. Ekan kerran ko näin keittiön, mietin ettei oo yhtään meikän värit, mutta sittenkö kannoin muuttolaatikot tänne, mietin että höpöhöpö, tämähän on just meikän värinen. Vaikka meikän leivänpaahin ja blenderi onki punaiset. Pääasia, ettei kaapinovet ja tasot oo valakoset, koska net on ihan helevetistä keittiössä, joka ikinen paska näkyy kilometrin päähän ja esimerkiksi mausteet värjää valakosen tason saman tien. Vesihana on muuten ihan sikahieno ja tiskikone maailman paras keksintö, lähtee kahavikupeistaki pinttymät ko saa pestä net käsin tiskaamisen sijaan koneessa. :)

Ja sitten on minun sisustuksen ylypeys, niin last seasonia että se on jo uutta, nimittäin laavalamppu. :D Päätyi pitkällisen pohdinnan jäläkeen keittiöön tunnelmanluojaksi.

Kylyppäristä en hirviästi jaksanu ottaa kuvia, enkä saunasta, ko siellä ei oikiastaan ole mitään ihimeellistä. Värimaailma on samaa harmaata ja ruskiaa ja jatkettiin sitä tekstiileissäki ja ostettiin toinen ihanan pehemiä matto kylyppäriin. 

Suihkuverho on vanha tuttu ja mätsää värien puolesta myöskin kylyppäriin niinkö nyrkki silimään. Myös vanaha matto on ovensuussa, että siihen saa kuivata jalat ko tulee saunasta. 

Siinäpä se! Hirviä rupiama, Marjuskaki tuli just sopivasti niin rupian seurustelemaan, mukavaa lauantain jatkoa kaikille.