Huoh, olen muuttanut. Enkä helevetti tiiä miksi kiusaan ittiäni ja oon vielä hereillä ko oon heränny aamukuuelta mentyäni kiitos joittenki nimeltä mainittemattomien apinoitten puoli yheltä nukkumaan. Tsiisus, olen niin väsynyt ettei ees väsytä enää. :D
Mutta minulla on nyt paikka, jota voisi melekeen sanoa jo vähän niinkö kodiksi. Ei nyt ihan kuitenkaan, kämppä se on edelleen, ko koti on täällä Sallassa, mutta kyllä sinne semmone pesä syntyi ja syntynee, kuhan saan paikat kuntoon ja kohilleen, että kyllä siellä kehtaa jopa asuaki. Etellisen batmanluolan karmeus paljastui lopullisesti jopa äitilleki siinä vaiheessa ko mopattiin tyhyjän kämpän lattiaa ja tajuttiin että vaikka ikkunassa ei oo verhoja ja kaikki lamput palaa, sisällä vallitsee sellainen pimeys että siivoaminenki oli vaikiaa. Onneksi se ovi on meikäläisen elämässä sulijettu nyt lopullisesti. Inhosin sitä paikkaa alusta asti, ikinä en siellä viihtyny ja kotoisaksi sitä ei voinu sanoa ees vitsillä. En jää kaipaamaan.
Ja ps. meikä ei muuta sitten enää ikinä. Että siinähän yritätte sitten posaus nakata meikäläisen tuolta pihalle, ehei, en lähe ees kulumalla... Korkeintaan Kulumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti