Minä muuten valehtelin eilen. Olen tasan kerran elämässäni tarjonnu toiselle kahavit meikäläisen rakkaimmasta Muumi-motista. Epäilen vahavasti, että tapaus ei tule toistumaan.
 |
| Rakkaus. Sillä minä alotan jokaisen aamuni. |
Noh mutta. Voisin alottaa vaikka sillä, että kirjasto tottakai oli sulijettu ja on sitä torstaihin asti, ko meikäläinen oisi kerranki halunnu mennä asioimaan sinne niin, ettei se liity yhtikäs mitenkään opiskeluihin. Tätä kuuluisaa meikäläisen tuuria. No, loppuviikosta uus yritys. Sitten voisin kertoa teille, että oon melekeen 22 vuotta asunu talou'essa, jossa piha kolaantuu ittestään. Huomasin sen tänään, ko alotin virallisesti treenaamisen ajatellen yksinäistä tulevaisuuttani iliman miehiä ja päätin ryhtyä tekemään lumitöitä. :----D Okei, lunta oli ehkä sentin ja sekin kevyttä pakkaslunta, mutta kaiken reenauksen kanssa pitää lähtiä alakeista liikkeelle. Kuten sanottua, en oo palijoa pihaa kolaillu, ko se on aina tapahtunu iliman että meikäläisellä on tarvinu päätänsä palijoa vaivailla. Olin positiivisesti yllättyny, se oli aika terapeuttista toimintaa sekin. Joo, rakastan viljellä tuota sanaa terapeuttista, mutta kaikella tommosella pikkupuuhastelulla on ainaki minuun semmone, hmm, eheyttävä vaikutus. Älkää kysykö, en tiiä, mutta minusta se oli vaan aika kivaa. No, minusta vessan peseminen ja pyykkääminen, siivoaminen ja kaikki muu tämmöne toiminta on äärimmäisen kivaa, että. :D Nimimerkillä tsiigailin tuossa, että isännän ja emännän kahavinkeitin kaipaisi pesua... Myös esimerkiksi verhojen silittäminen on tosi, tosi rentouttavaa.
Ja juokseminen, seki on semmosta mistä meikä nauttii ihan kympillä. Tänään 50 minsaa ja seittemän kilometriä, oon todellaki unohtanu sen lääkärin ohojeistuksen siitä ei-liian pitkäkestoisesta rasituksesta ja aion jatkossaki unohtaa niin kauan, kuhan vaan selekä ei muistuta olemassaolostaan vittumaisella tavalla. Koputan puuta, säännöllinen venyttely ja kunnon kengät on kyllä ilimeisesti teheny työnsä, ei palijoa ole selekä vaivannu. Toistaiseksi vois nyt painella tuota 50 minsan lenkkiä jonku tovin ja kattella sitten taas, ko tarvii alakaa pidentämään, täällä on sentään mäkiäki joita kiikkua. Oulussa on niin lättänää, että jaloilla oli jo ollu vähän ikävä kunnon mäkiä. Muistan ensimmäisen juoksulenkkini Oulussa ja hämmennyksen siitä, että onko tämä juokseminen oikiasti näin kevyttä ja tasasta, rymysin nimittäin edeltävän kesän mettässä/pururadalla mäkiä ylös ja alas. Konkretisoitui se, että asun nimeomaan paikassa jonka nimeen liittyy sana "rinne"....
Mutta joo, minä voisin lopettaa tämän datailun ja siirtyä tekemään jotaki ihan muuta, koska löysin itteni juurikin katsomasta youtube-videoita, joissa jouluvalot on ajastettu vilikkumaan eri piisien tahtiin...
:-------D Tulin aika pahoinvoivaksi näistä Slayer-valoista.... Ja ps. en jaksa miettiä joulukalenterijuttua, koska ei jotenki nyt irtoa mitään tähän hetkeen sopivaa. Tai voitaisi vaikka mennä sillä, mitä en todellakaan halua. Voin luvata, ettei meikän talouteen ikinä tule mitään värikästä tai vilikkuvaa jouluna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti