Nasta pimu.

Ihan ihimelaitos tämä Blogger, väittää etten lue ainuttakaan blogia vaikka oon ihanki varmasti liittyny lukiaksi kahteen blogiin... No, olokoon, en jaksa tapella tämän kans! Perkele. Plus että nämät muotoiluasetukset vittuilee joka ikinen kerta ko yritän kirijottaa jotaki... LUOJA! Mutta joo, eilen oli kiirus päivä, heräsin aamulla aikasten ja lähin mummolaan harijottelemaan rieskan leipomisen tärkiää taitoa. Piti bloggailla tästä aiheesta jo eilen, muttako näin Booginaa ja illalla vielä Eevuskaaki sen töitten jäläkeen ja loppujen lopuksi olin ihan naamaväsynyt, niin en millään sitten jaksanu alakaa kirjotella enää mitään. 

Hyvää huomenta.

Annariikan tulevaisuus.

Heti alakuun pahoitteluni, tarkoitukseni oli fotota järkkärillä tätä jännittää tapahtumaan nimeltä rieskan leivonta (oi voi, tulee tuosta "rieskan leipomisesta" kyllä ihan jotain muuta mieleen, mutta koitan koota itteni ja olla hajoilematta) mutta koska keskityin kaiken epäolennaisen, kuten kissan ja omien villasukkieni, kuvaamiseen ennen leipomista, kamerasta loppu se vähä akku, mitä siinä oli jälijellä, enkä tietenkään älynny ottaa laturia völijyyn. No, pääsettä ihailemaan mahtavaa kännykkälaatua... Rieskan leipomistyylejä ja -tapoja, sekä reseptejä on varmasti olemassa yhtä monta ko on leipojaaki (meijän äiti esimerkiksi ruukaa tehä semmosta aivan ohutta rieskaa), mutta tässä tulee pintapuolinen katsaus siihen, miten meikäläisen mummo niitä tekee. Kun mummon kanssa leivotaan, ei tarkkoja mittoja ole olemassakaan vaan ohojeistus on suurin piirtein luokkaa: "viis lusikallista suolaa, vettä, ohorajauhoja suoraan kymmenen kilon säkistä ravistellen, hiivaleipäjauhoja sopivasti, vehenäjauhoja pikkusen, soodaa yksi lusikka, leivinjauhetta kolome." Ja vehenäjauhoja vähän siksi, että sooda pitää sekottaa niihin, muuten leivästä tulee punaista. Nämät vaan vajissa sekasin ja taikinaksi. Ja sitten eiku leipomaan. Leipomisvaiheita en jaksa alakaa tässä kovin tarkasti selittelemään, ko niistä nyt ei valitettavasti ole niitä kunnon kuviakaan. Periaate kuitenki on, että ensin koko taikina jaetaan samankokoisiin paloihin jotka pyöritellään palloiksi, ja sitten pallot leivotaan kaulimella rieskoiksi. Ensin ennen kaulitsemista alle vehenäjauhoja ja kaulittaessa päälle ohorajauhoja. Kaulittu leipä painellaan sormin, ettei se kohoa liikaa uunissa, käännetään pelekalla, tasataan reunat ja pinta, sekä lopuksi pistellään. Sitten vaan pelekalla uuniin paistumaan! Paistamisen ja jäähyttelyn jäläkeen rieskoista lakaistaan vielä pinnalta ylimääräiset jauhot ja tähän hommaan käytetään linnunsiipeä. Oon joskus aiemmin yrittäny taustottaa että miksi juuri linnunsiipeä, mutta vastaus oli vaan yksinkertaisesti että no, mitä muutakaan siihen voisi käyttää. :D Meilläkin eräs metto on ystävällisesti luovuttanut siipensä tähän käyttöön.

Tekaistiin myös torttuja, tai kampanisuja, niinkö jotku sanoo, sallalaisia perinneleivonnaisia. Äiti väitti että niissä kuuluu olla oikiasti viis sakaraa, mutta meikäläinen taisi luoda ihan oman torttuperinteen tekemällä kuussakaraisia. :D Itte en henkilökohtaisesti tortuista juuri perusta, varsinkaan ko mummo tekee niistä papan takia aika vähäsokerisia, mutta ohan se tietenki ihan järkevää osata tehä niitä. Taikinan teosta ei jäänyt kyllä muuta mieleen ko se että suhe oli kilo voita, kaks jauhoja, mutta ehkä kerkiän perehtyä siihen vielä tarkemmin, jos tulee intohimoja ruveta leipomaan torttuja. Enkä kyllä tajunnu ottaa kuvaakaan niistä tortuista ko keskityin lähinnä tuohon rieskaan. Lopuksi mummo laitto vielä hirven sydämen paistumaan, sittenkö Juuso tullee kotiin, pääsee herkuttelemaan silläki.

Tänään oon imuroinu ja kolannu taas pihaa, märkä lumi osoittautui huomattavasti haasteellisemmaksi tapaukseksi ko se kevyt pakkashuttu. No, jaksoin kuiten pukata koko pihan puhtaaksi, vaikka vähän meinasi hiki valua. Tosin siinä taistellessa sen kolan kanssa tuli kyllä mieleen, että pitäisi oikiasti lähtiä hakemaan sieltä kuntosalilta vähän lisää sitä voimaa, etenki yläkroppaan. Seuraavaksi ois vielä eessä pieni siivousoperaatio. Kylläpä tämä kotoilu on sitten kivaa! Saa nähä jos sitä jaksaisi hiliputella pienen juoksulenkinki, seittemän kilsaa ei kyllä tänään taija olla tarkoituksenmukaista. 

Mutta joo, jätättävä joulukalenteri:

12. Haluan isona rakentaa itelleni hirsitalon.
13. Siellä hirsitalossa on sitten pakko olla leivinuuni.
14. Ja puulämmitteinen sauna. Pihasaunaki ois aika jees!

Saunanlämmityshommia.

Urho! 8)