Kaunis, rietas, onnellinen.

Koska eilen oli kavereitten kesken juttua eri ruumiinosista, ja tarkemmin ottaen TISSEISTÄ ja PERSEISTÄ, tämä on nyt sitten pienoinen oodi meikäläisen perseelle. :D Kyllä. Jos jokin asia ropassani on minua määrittänyt, niin se on tuo varsin muhkia peba. Tai muhkia ja muhkia, ei tässä mikään Nicki Minaj sentään olla, mutta kuitenki. Totuus on se, että meikän lantio on ihan suht leviä, ko verrataan vaikkapa meikän pituuteen, vyötärön leveyteen ja muuhun. Ja sittenkö siinä istumalihasten päällä nyt sattuu olemaan vähän pehmustettaki, niin soppa on valamis. Vaimokkeelleni Booginalle on siunaantunut mahtavan muhkiat lollot, minä olen meijän parisuhteen perse. :D 

Nämät kuvat ei ihan täysin tuo kunniaa tuolle meikän vyötärö-lantio -suhteelle, ko toppi pussittaa vyötäröltä, mutta.
Shake that ass bitch! 8)

Tämän pyllyn kanssa sitten tuskaillaan aina vaateostoksilla ja yleensäki vaatteita päälle puettaessa, ko se on omanlaisensa operaatio saaha housut kiipiämään pakaroitten ja lantion yli. Ja aina se operaatio tuntuu yhtä mahottomalta, välillä tuntuu että perse vaan leviää ja kasvaa ihan omia aikojaan, vaikka kuinka koittais syyä sopivassa suhteessa ja liikkua riittävästi. :----D Toki juokseminen epäilemättä pidemmän päälle vaan pahentaa tätä "perseeni ei mahu housuihin" ongelmaa. Minulle mahtuu kyllä päälle edelleen seittemäntoistavuotiaana hankitut farkut, mutta nykyään siellä perseen ja lantion kohalla on vaan vähän enemmän täytettä. Ja valitettavasti luulen, että meikäläisen geeneillä ja lantion ollessa kyseessä, tämä leviäminen on väistämätön kehityskulku (näkisittepä meikän mummon!) Pelonsekasin tuntein odotan sitä, jos joskus satun pyöräyttämään mukuloita. :D Noo, olen kyllä meleko sinut tämänki asian kanssa ja ehkä se on vaan ihan normaalia, jos pylly on vähän leviämpi sitten nelikymppisenä ko mitä nyt. Joka tapauksessa oon kuitenki pyrkiny edesauttamaan tätä leviämisprosessia mahollisimman vähän. Ja sitten toisaalta, onpahan tämä minun ihan oma pyllyni, ja viha-rakkaus -suhteesta huolimatta ehkä parasta ulukonäössäni (ainaki hetkittäin!) :) Ja kuten aiemmin on jo tullu sanottua, muodokkaat naiset on meikäläisen mieleen muutenki enemmän, ko hirviän laihat. Kunniaan Marilyn ja Kim Kardashian!

Eilen oli kyllä taas melekosia omatunnon tuskia ko mietin kulunutta viikkoa ja syömisiä, ko välillä tuntuu että jokainen nautittu herkkupala hiilaa ittensä suoraan tuonne lantio-perse-reidet -akselille. Miksei net voisi mennä tuonne tisseihin, niinkö Booginalla tapaa tehä? :DDDD Elämä on epäreilua aina hetkittäin... No, hetken piehtaroiduttuani siellä itsesäälissä, tulin siihen tulokseen että joskus pitää olla laiska possu, jaksaakseen taas normaalia arkea. Ja tällä kertaa net kaikki possuilut nyt vaan sattu samalle viikolle! Ja toinen asia, jolle päätin ruveta eilen ihan tosissaan tekemään jotain, on meikän ryhti. Voe ettäkö se on taas jotenki kummassa painunu niin kasaan... Minulla on teille vinkki; jos haluatte laihtua hetkessä semmoset viis kiloa olemuksestanne (meikällä kyllä tulee välillä semmone olo, että ainaki kymmenen...) niin oikaskaappa ryhtinne! Otin tässä taas missioksi vattalihasten piettämisen tiukkana, selän suorana ja olemuksen muutenki ryhdikkäänä. Ja jotta muistaisin tämän aina milloin mitä nyt satunki tekemään, on minulla siihen apukeino:

Tarkkuus ei taas päätä huimaa, mutta kyllä siitä nyt selevän saa. Tarkka lähikuva yhellä käjellä tuon mötikän alias Canonin kans on yllättävän haasteellinen juttu... Eli siis, ainako satun vilikasemaan vasenta rannettani, siellä muistuttaa tämä teksti tarkistamaan olemuksen ylväyden. :D Ainaki vielä tänään tämä on toiminu yllättävän hyvin, koska minulla on tapanani huomaamatta valua semmoseen lösöön asentoon, vaikka kuvittelen olevani ryhdikäs. Päätin myös, että pitäisi raivata kalenteriin tilaa alkeelliselle joogaharjoittelulleni, jotta nuot keskivartalon lihakset vähän vahavistuisi. Joogaamisesta tulee kiva olo ja se on ihan loistava keino rauhottua keskellä päivää jonku 20-30 minsaakin, muttako tuppaan olemaan niin kiireinen, etten ikinä löyä sille aikaa. Eli oon vaan niin laiska ja aikaansaamaton. Ohjattu jooga olisi tietenki ihan mahtavaa, niin oppisi tekemään muutaki ko vaan aurinkotervehyksiä, mutta kyllä nuotki tässä meikäläisen ropissa tuntuu ihan kivasti. Mutta nyt meitti rupiaa taas valamistautumaan juoksulenkkiin ja peban ulukoiluttamiseen, siispä tässä vielä 4. haave ja joku kuva:

4. Olisi mielettömän siistiä päästä poseeraaman pin-up -henkisiin valokuviin!                         

Mökkeilyä.