KOTONA. <3 En voi nyt oikeen sanoin kuvailla tätä fiilistä, ihan mahtavaa. Tentin ja piitkän piiitkän matkustamisen jäläkeen pääsin kotio, söin, katoin Salakkarit sohovalla maaten ja kävin kuukauen tauon jäläkeen saunassa! En varmaan ikinä eläessäni ole ollu nuin pitkää aikaa saunomatta. Saunan päälle join yhen olusen ja nyt alakaa tuntua siltä, että kolome yötä hukassa olleen Nukkumasan arvoitus alakaa ratketa; Masa oli vaan lähteny joululomille jo etukäteen. Ihan kohta pitää kyllä painua peiton alle vetämään sikeitä. Ennen sitä vähän hehkutusta huomisesta, aion nimittäin painella pitkälle ja nautinnolliselle juoksulenkille, jota siivittää muun muassa tämän hetken ehkä paras juoksupiisi, nimittäin Awolnation - Burn It Down. Oon valavonu viimiset kolome yötä varmaan osittain siksiki, että olen haaveillut juoksemisesta. Jep, sittenkö net ruuvit lähtee tippumaan, niin net irtoaaki ihan kunnolla... :) Muttako en kehannu lähtiä lenkille enää ko oli tenttiä ja pakkaamista ja sitten juoksuvaatteet ois pitäny pessä ja näin. Niinpä olen kärsinyt hilijaa ja viettäny unettomia öitä. Muurolassa naamotin junan ikkunassa ihan kateellisena ko näin juoksevan ihimisen! Voi sitä onnekasta. No, ei ehkä siksi, että se asuu Muurolassa, vaan siksi, että se oli päässy juoksemaan. Vaikka minä vähän luulen, että tarvittaessa minun sydämeni voisi löytää kodin ihan mistä päin Lappia tahansa.
Tänään tosiaan löin Persemaan kämpän oven takanani kiinni ja siellä ei enää sitten tarttekaan tälle elämälle asua. Haikeutta ei ole ilimassa missään suhteessa. No okei, tunnustan että tänään kuuntelin junassa Five Finger Death Punchia ja mietin vähän haikiana kaikkia hyviä juoksulenkkejä. Kaikki tutut reitit Persemaahuudeilla ja jossain lipaston takamailla jää taakse ja täytyy ettiä uuet. Mutta nyt en kyllä jaksa miettiä niitä uusia tuulia ihan vielä, tällä hetkellä voin ihan satasella keskittyä vaan joululomaan ja kotona olemisen auvoisuuteen. Tiiossa on siis lenkkiä ja vähän kaikkia muutaki mukavaa! Aattelin että huomenna vois illalla vetää toppatamineet päälle, kiikkua tuonne mäen päälle ja istua hetkeksi kuuntelemaan hilijaisuutta. Laittaa karvalakin päähän ja kuunnella, että mitä sillä mettällä on sanottavanaan. Olen sekaisin tuosta kaikesta lumesta, tuijotin junan ja linja-auton ikkunoista ihan lumoutuneena, koska olin unohtanut miltä näyttää pimeys, kun sen valaisee lumi ja kuutamo. Vieläkö pääsisi mökille, kynttilänvaloon ja takkatulen ääreen, saunomaan ulukosaunaan. Sitten elämä olisi aikalailla täydellistä. Mutta nyt minä kuuntelen illan viimiset hitaat ja sen jäläkeen aion sammua.
PS. joulukalenteri ottaa välistä jääneet päivät kiinni huomenna, tänään ei jaksa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti