Julukaisempa minäki sitten net pakolliset fotot joululta, tälleen tyylikkäästi erittäin myöhässä. Oon ollu säälittävän laiska valokuvaaja enkä etes muistanu ikuistaa mitään ruokia (minusta on tärkiämpi keskittyä siihen syömiseen!) saatikka mitään lahajoja, mutta tässä nyt kuiten hieman jotain. Tämäki on kyllä ihan suunnattoman suuri saavutus tällä hetkellä kaiken tämän makaamisen lomassa, vaikka tänään onki vähän koittanut jo arki ja kaikki jouluherkutki alakaa olla jo finito (ei siis enää tartte syyä pelekästä syömisen ilosta ja siitä, että kaikki vaan on niin hyvää, huhhuh.)
 |
| Ikkunoiden välissä on asunu karkkeja ja tonttuja aina jouluisin niin kauan ko muistan. |
 |
| Pakollinen kuva hautausmaalta. |
Tässä on vaan tämmöne pieni leikkaus siihen, miten jouluisaa meillä kotona ruukaa olla. Tunnelmallista, lämmintä, tummaa ja punaista (eikä todellakaan mitään yltiövalkoista!) Palijon kynttilöitä sekä sisällä että ulukona, kukka-asetelmia, liinat ja verhot, kaikki on rakkauella laitettu. En osaisi kuvitella muunlaista joulua. Monet jutuista äiti on teheny itse, joko yksin tai meijän avustuksella sillon ko ollaan oltu pieniä ja moniin koristeisiin liittyy suurempaakin suurempi tunnearvo ja muistot lapsuuesta. Aatto itsessään sujui minulta hyvin perinteisesti. Aikainen herätys, joulusukkalahaja (äitin piti pienenä antaa meille jotku pienet lahajat jo aamusta ettei oltais niin kärsimättömiä ja se ihana tekee sitä vieläki, ite sain leipomistarvikkeita), lastenohojelmia telekkarista, riisipuuro ja sekametelisoppa sekä mummon rieskaa, Lumiukko ja joulurauhan julistus, lököilyä, hautausmaalla käynti, joulusauna kynttilöiden ja vastan kera, runsas ja ihana pitkän kaavan mukaan veetty jouluruoka ja lahajojen jako sekä avaaminen ja ihan vaan hengailua yhessä. Lahajat oli mieluisia, eniten olen rakastunut koko perheen yhteiseksi ostettuun SodaStreamiin ja sillä tehtyyn vissyyn sekä talavijuoksuun soveltuvaan urheilupukuun. Ja blenderille sekä vaaleanpunaiselle työkalusalakulle tulee toivottavasti käyttöä uuessa kodissa (eipä tartte enää lainailla Marjuskan ruuvimeisseleitä ko nyt on ihan omat!) Muita saamiani juttuja on erilaiset ihon- ja hiustenhoitotuotteet, Hm:n lahajakortti, pari omenanvihiriää Iittalan Kartio-lasia, keittokirija ja tietysti ihan vaan rahaa. Sekä mummolta Keno muutamaksi päiväksi (minä en voittanu mitään, pikkuveli sai yhtä numeroa vaille täysosuman ja tienasi itelleen 240 euroa ylimääräistä...)
Joulupöytä on maailman paras paikka syyä ittensä kuolemanähkyyn, alkupalaksi syötiin niitä kotitekoisia karjalanpiirakoita ja äitin leipomaa joululimppua munavoin, savujuuston ja kalojen sekä maksapasteijan kanssa ja kylmäsavulohi-leipäjuustosalaattia, joka on ehkä jotain maailman parasta. Itte pääruoka piti sisällään edellisenä yönä leivinuunissa paistetun kinkun, porkkana- ja lanttulaatikkoa, sieni- ja sillisalaattia, herneitä ja luumuja sekä rosollia ja perunamuusia ja tänä vuonna myös tätin tekemää ihan mahtavan hyvää maksalaatikkoa. Juomana kotikaljaa, vettä, sekä puna- ja valkoviiniä ja olutta (ja pikkuvelijelle kokista.) Rosolli on jouluruuista ainut, josta en itte suuremmin välitä, mutta kaikki muu on suurta herkkua. Lanttulaatikkoa tosin syön ihan minimaalisen vähän sen takia, että se ei ole oikein meikän vatsalle ystävällinen. Tänä vuonna skippasin myös perunamuusin, ko piti niin palijon kiirettä kaiken muun syömisessä. Ehkä kaikkein parhainta on kinkku yhistettynä porkkanalaatikkoon <3. Äitin sieni- ja sillisalaatit on myös ihan lyömättömän hyviä. Muutenki jouluruuassa on parasta ehkä kaikki.
Jäläkkäriksi syötiin sitten vielä kermassa uunissa hau'utettua leipäjuustoa ja hilloja. Meikän tekemä omenapiirakkajäätelö (resepti tässä, paitsi että äläkää laittako sulate- vaan tuorejuustoa, tai ainaki minä laitan) jäi suosiolla vasta joulupäivän jäläkiruuaksi, sillä ei ois mahtunu enää mitenkään mitään aattona nassuun. Paitsi vähän konvehteja ja punaviiniä sekä olutta. Muutenki joulunpyhät meni rentoillessa ja makoillessa, lehevoja kattoen ja vähän sukuloiden. Joulupäivänä kävin tapaamassa vanahoja koulukavereita numeropaarissa ja osallistuin vahingossa karaokekisaan jossa vetäjä laittoi meikälle laulettavaksi väärän piisin, join erittäin sivistyneesti olutta ja sain siitäki huolimatta ihan naamattoman rapulan. En alun perin aikonu etes lähtiä mihinkään, oisi haluttanu olla vaan kotona ja toisaalta joulupäivä ei muutenkaan oikein ole meikän mieleen, mutta oli sitten kuiten loppujen lopuksi ihan hauskaa. Mukava nähä ihimisiä pitkästä aikaa. Toisia ihimisiä ei sitten niinkään. Tapani meniki sitten rapulasta johtuen erittäin löllöillessä (en tajua miten juomalla mahollisimman vähän ja tosi pitkillä väleillä voi saaha aikaseksi semmosen olon.) Sain kuitenki käytyä kylästelemässä Solskin ja Siilin luona minttuteellä ja napattua Siilistä muutaman oikeen mukavan valokuvan, joita aion ihastella aina sitten ko on huono päivä.
Nyt minulla on sitten rapulapäivää seuraava liskojen yö menossa valavomisen merkeissä. Jep, minulle liskojen yö ei koskaan tule rapulapäivää seuraavana yönä, vaan vasta sitä seuraavana. En tiiä miksi näin... Ehkä siksi että kohomassa herään aina aamuisin ihan liian aikasin, en saa unta enää ja nukun seuraavana yönä ihan liikaa taju kankaalla. Huomenna voisi kyllä yrittää jo lenkille, ainut urheilullinen saavutus tälle joululle on joulupäivän aamuna käyty tunnin kävelylenkki Marjuskan ja äiskän kans. Yrittää vähän toipua näinä muutamana välipäivänä uutta vuotta ootellessa, ko sitten saa taas syyä hyvin. :D No, näillä näkymin muutto aikaistuu myös näille välipäiville, että kyllä tässä saanee vielä rehkiä tälläki viikolla. Tosin olen kyllä nyt joulun eläny pienessä illuusiossa siitä, että joululoman aikana Oulu on lakannu olemasta, eikä minun enää tartte palata sinne, vaan saan jäähä viettämään ikuista joulua tänne kotiin! Jep. Valitettavasti arki kutsuu taas piakoin. Mutta ei kuitenkaan ihan vielä, nyt saa ihan ilolla maata, kattoa elokuvia ja vaan olla. Ja oon kyllä edelleenki sitä mieltä, että jouluaatto on ehkä vuojen paras päivä. Ainut juhulapäivä, jonka voi hyvällä omallatunnolla viettää kotona eikä tartte miettiä että mitä helevettiähän sitä tekis. Voi rentoutua ja vaan olla, syyä hyvin ja nauttia läheisten seurasta sekä vuosi toisensa jäläkeen toistuvista traditioista. Vieläko oppis tarttumaan siihen hetkeen oikeen kunnolla, itellä on ehkä tällä hetkellä menossa pieni välikausi siinä, ettäkö ei voi tavoittaa enää sitä lapsuuen jouluaaton taikaa, täytyisi löytää se, mikä tekee sen joulun näin aikuisena. Tai periaatteessa tiiän mikä sen tekee, mutta kunhan oppisi vaan tavoittamaan sen fiiliksen oikeen kunnolla. Se vaatii kyllä myös tiettyjen haavojen umpeutumisen, että jouluna ei enää ala itkettää. Mutta ehkä se tästä.
Ehkä täytyy sinne tulevaisuuen omaan kämppään laittaa vähän joulua myös, niin että joulu voi taas tulla samalla lailla pikkuhiljaa niinkö pienenäki, eikä iske päälle vasta sitten, ko pääsee kotia.
Joulupöytä on maailman paras paikka syyä ittensä kuolemanähkyyn, alkupalaksi syötiin niitä kotitekoisia karjalanpiirakoita ja äitin leipomaa joululimppua munavoin, savujuuston ja kalojen sekä maksapasteijan kanssa ja kylmäsavulohi-leipäjuustosalaattia, joka on ehkä jotain maailman parasta. Itte pääruoka piti sisällään edellisenä yönä leivinuunissa paistetun kinkun, porkkana- ja lanttulaatikkoa, sieni- ja sillisalaattia, herneitä ja luumuja sekä rosollia ja perunamuusia ja tänä vuonna myös tätin tekemää ihan mahtavan hyvää maksalaatikkoa. Juomana kotikaljaa, vettä, sekä puna- ja valkoviiniä ja olutta (ja pikkuvelijelle kokista.) Rosolli on jouluruuista ainut, josta en itte suuremmin välitä, mutta kaikki muu on suurta herkkua. Lanttulaatikkoa tosin syön ihan minimaalisen vähän sen takia, että se ei ole oikein meikän vatsalle ystävällinen. Tänä vuonna skippasin myös perunamuusin, ko piti niin palijon kiirettä kaiken muun syömisessä. Ehkä kaikkein parhainta on kinkku yhistettynä porkkanalaatikkoon <3. Äitin sieni- ja sillisalaatit on myös ihan lyömättömän hyviä. Muutenki jouluruuassa on parasta ehkä kaikki.
Jäläkkäriksi syötiin sitten vielä kermassa uunissa hau'utettua leipäjuustoa ja hilloja. Meikän tekemä omenapiirakkajäätelö (resepti tässä, paitsi että äläkää laittako sulate- vaan tuorejuustoa, tai ainaki minä laitan) jäi suosiolla vasta joulupäivän jäläkiruuaksi, sillä ei ois mahtunu enää mitenkään mitään aattona nassuun. Paitsi vähän konvehteja ja punaviiniä sekä olutta. Muutenki joulunpyhät meni rentoillessa ja makoillessa, lehevoja kattoen ja vähän sukuloiden. Joulupäivänä kävin tapaamassa vanahoja koulukavereita numeropaarissa ja osallistuin vahingossa karaokekisaan jossa vetäjä laittoi meikälle laulettavaksi väärän piisin, join erittäin sivistyneesti olutta ja sain siitäki huolimatta ihan naamattoman rapulan. En alun perin aikonu etes lähtiä mihinkään, oisi haluttanu olla vaan kotona ja toisaalta joulupäivä ei muutenkaan oikein ole meikän mieleen, mutta oli sitten kuiten loppujen lopuksi ihan hauskaa. Mukava nähä ihimisiä pitkästä aikaa. Toisia ihimisiä ei sitten niinkään. Tapani meniki sitten rapulasta johtuen erittäin löllöillessä (en tajua miten juomalla mahollisimman vähän ja tosi pitkillä väleillä voi saaha aikaseksi semmosen olon.) Sain kuitenki käytyä kylästelemässä Solskin ja Siilin luona minttuteellä ja napattua Siilistä muutaman oikeen mukavan valokuvan, joita aion ihastella aina sitten ko on huono päivä.
Nyt minulla on sitten rapulapäivää seuraava liskojen yö menossa valavomisen merkeissä. Jep, minulle liskojen yö ei koskaan tule rapulapäivää seuraavana yönä, vaan vasta sitä seuraavana. En tiiä miksi näin... Ehkä siksi että kohomassa herään aina aamuisin ihan liian aikasin, en saa unta enää ja nukun seuraavana yönä ihan liikaa taju kankaalla. Huomenna voisi kyllä yrittää jo lenkille, ainut urheilullinen saavutus tälle joululle on joulupäivän aamuna käyty tunnin kävelylenkki Marjuskan ja äiskän kans. Yrittää vähän toipua näinä muutamana välipäivänä uutta vuotta ootellessa, ko sitten saa taas syyä hyvin. :D No, näillä näkymin muutto aikaistuu myös näille välipäiville, että kyllä tässä saanee vielä rehkiä tälläki viikolla. Tosin olen kyllä nyt joulun eläny pienessä illuusiossa siitä, että joululoman aikana Oulu on lakannu olemasta, eikä minun enää tartte palata sinne, vaan saan jäähä viettämään ikuista joulua tänne kotiin! Jep. Valitettavasti arki kutsuu taas piakoin. Mutta ei kuitenkaan ihan vielä, nyt saa ihan ilolla maata, kattoa elokuvia ja vaan olla. Ja oon kyllä edelleenki sitä mieltä, että jouluaatto on ehkä vuojen paras päivä. Ainut juhulapäivä, jonka voi hyvällä omallatunnolla viettää kotona eikä tartte miettiä että mitä helevettiähän sitä tekis. Voi rentoutua ja vaan olla, syyä hyvin ja nauttia läheisten seurasta sekä vuosi toisensa jäläkeen toistuvista traditioista. Vieläko oppis tarttumaan siihen hetkeen oikeen kunnolla, itellä on ehkä tällä hetkellä menossa pieni välikausi siinä, ettäkö ei voi tavoittaa enää sitä lapsuuen jouluaaton taikaa, täytyisi löytää se, mikä tekee sen joulun näin aikuisena. Tai periaatteessa tiiän mikä sen tekee, mutta kunhan oppisi vaan tavoittamaan sen fiiliksen oikeen kunnolla. Se vaatii kyllä myös tiettyjen haavojen umpeutumisen, että jouluna ei enää ala itkettää. Mutta ehkä se tästä.
Ehkä täytyy sinne tulevaisuuen omaan kämppään laittaa vähän joulua myös, niin että joulu voi taas tulla samalla lailla pikkuhiljaa niinkö pienenäki, eikä iske päälle vasta sitten, ko pääsee kotia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti