Sut löysin liian myöhään tai, aikaisin.

En saanut viime yönä unta (yllättäen ko nukuin niin pitkään eilen) ja erehyin kuuntelemaan iPodin piisejä ihan randomilla ko tyhjentelin siitä akkua. Sieltähän lenteli tietenki kaikkia vanahoja hienouksia, en nimittäin koskaan poista vanahoja piisejä pois (laiska, ei oo ollu vielä tarvetta tuon kolokytägigasen kans...) ja vanahimmat piisit on ajalta ko kesätyörahani investoin tuohon, eli öää about vuojelta 2007 ? Ja tietenki mukana on myös hitit aiemmilta vuosilta... 

No, tulinpa sitten aika perkeleen nostalgiseksi. Aloin miettiä että oon ihan tylsä persoona nykyää! Miksi annoin ajan silottaa kaikki särmät itestäni, olin palijon mielenkiintosempi ihiminen sillon ko kaivelin markettien alelaareja liian isoissa jätkäfarkuissa, tukka pystyssä ja nahkatakki päällä, etsien ennakkoluulottomasti uusia helemiä musiikki- ja lehevakokoelmiini. Tai ko chillasin Uptown Girlin tahtiin punkkariksi pukeutuneena Kuusamon Erämessuilla ja nauroin sisäisesti kaikille tuijottaville ihimisille (varsinki ko minusta Uptown Girl on hyvä piisi, punkkarityyli aika jees ja erämessut mielenkiintonen paikka!) Kaikki oli kivasti kunnes minusta tuli tylsä aikuinen ja lakkasin leikkimästä, että maailma on näyttämö ja minä oon esityksen päätähti, eikä käsikirjotusta luonnollisesti oo, joten voin aivan hyvin vähän improvisoida. :D Nykyään jännittävintä mihin minä pystyn on musta kauluspaita ja punanen kraka tai maastohousut ja maiharit, eikä esimerkiksi lipastolla palloillessa niissä oo yhtään mitään ihimeellistä, päin vastoin, oon sieltä ihan normaalimmasta päästä...

Tosin on se edelleen aika herkullisen ristiriitasta näyttää kaupassa käyessä joltain mummonpotkijalta, kuunnella trancea ja ostaa vihanneksia ja soijajogurttia sekä kaurajuomaa. Voi sitä ihimisten ihimetyksen määrä ko net ei saa tungettua meikää mihinkään lokeroon! Ihanaa. Ristiriiat, niissä on sitä jotain. No mutta, palatakseni tuohon nostalgiatrippiin, tänään sitten jatkoin sitä kattelemalla vanahoja kuvia ja joo, voihan se olla että aika multaa net muistot, nimittäin ei se meikäläisen elämä nyt niin auvosen näköstä enää ollukaan. Mutta annetaanpa kuvien kertoa omaa karua tarinaansa (ja näitähän ois riittäny, poimin tähän pienen pintaraapasun, jotta saatta ees jonkinlaista makua siitä, miten vammane ja vähintäänkin vähän hullu minä oon ollu teininä!) :))))

14-vee ja hampsteri nimeltä Tirri.

15-vee.

Meikän oma luonnollinen
hiusväri herkullisimmillaan.

17 ja pikkupoika.

Eighteen and life you got it!

Jep, oon ollu kerran kuustoistavuotiaana blonti. Ei muuten toistu enää ikinä. :D
(Koputan puuta.....)

Laskeskelin että neljännentoista ikävuojen jäläkeen mulla on ollu punaset pitkät hiukset, punaset kerroksittain leikatut, ruskiat kerroksittain leikatut, lyhyet omanväriset, blondit lyhyet ja blondit vähän pidemmät, ruskiat lyhyet, maantienharmaat ihan lyhyet, punaset lyhyet ja punaset vähän pidemmät ja sen jäläkeen musta polkka, musta ihan lyhyt sekä musta pitkä tukka. :------D Kuvista puuttuu ruskia lyhyt, blondi lyhyt ja musta lyhyt. Mutta joo, oon vissiin emoillu ja elvistelly, homostellu ja sievistelly, ernuillu ja ties mitä! Tai ollu niitä kaikkia yhtä aikaa, fiiliksestä riippuen..... Rakastin hattuja, kaulahuiveja yhteensopimattomia kuoseja ja värejä, miehisiä vaatteita, ketjuja, pitkiä kynsiä, erilaisia koruja, nauhoja ja naruja, pinnejä, huonosti olevaa tukkaa, meikittömyyttä tai yliampuvia rajauksia, silimälaseja ja Kossin kuulokkeita! Lisäksi nahkatakkeja, vaatteita joilla on jokin tarina, punasta krakaa, villasukkia, toisten vanahoja vaatteita (myös miesten), vöitä, aurinkolaseja, mustia t-paitoja printillä ja pääasiallisesti mustaa, valakosta, punasta ja vihiriää. Oon ollu kävelevä kaaos! :DDDDD

Mutta kyllä minä aika kovasti ittiäni etinki sillon aikanaan. Vieläki pysähyn usiasti miettimään, että mitähän minusta olisi tullut, jos asiat oisi mennykki toisin. Jos oisinki päättäny jäähä poikatytöksi, enkä ois hommannu piilareita, alakanu meikkamaan hillitysti sillon ko meikkaan, kasvattanu pitkää tukkaa ja ruvennu käyttämään naisellisia vaatteita. En ois alakanu juomaan ja juoksemaan miehissä! :-------D No ei kait. Mutta enpä minä koskaan teininä juonu, ja tupakkaa en ole tähänkään päivään mennessä maistellu ikinä. Eihän siinä olisi ollut mitään erikoista. Meikä luki kirjoja ja runoutta, fanitti teatteria ja musikaaleja, kuunteli kaikkia hifistelymusaa, kirjotin raivokkaasti päiväkirjaa ja hengailin keskenäni. Piirtelin, lauloin ja valokuvasin ja jossaki vaiheessa aloin käyä siellä lenkillä. Taiteellinen pikku paska. :) Lintsasin koulusta istuakseni päivän mettässä kivellä ja silti vetelin kokeista kymppejä ja ysejä. Oon aina ollu vähän tämmöne oman tieni kulukija, ja oon sitä kyllä vieläki. Ja koulukiusattu. Jos ootte nähäneet sen Youtube-videon siitä pojasta, joka kertoo oman tarinansa, niin voin kertoa että aloin itkiä ko katoin sitä, tuli niin tutut fiilikset pintaan. Ja jos että oo, niin kipinkapin kattomaan, se on niin hieno ja nostan sille poijalle hattua, maailman rohkein teko!

Mutta voitais mennä vaikka joulukalenterin "luukkuun" numero seittemän:

7. Haluaisin omistaa isona hullun kirijaston kaikkia hyviä kirjoja ja kaikki maailman hyvä cd-levyt,
koska musiikki ei vaan oo sama asia, jossei sitä oo myös levyllä.                                          

Elvis ja lonkero. 19-vee.