perjantai 23. joulukuuta 2011

Olen väsynyt tähän, en jaksa nyt.

Minä en oikein tiiä, mikä minua on vaivannu koko kuluneen viikon. Olen tuntenu itteni aivan käsittämättömän väsyneeksi. Pieniki ponnistus on tuntunu ihan suunnattomalta, kuten esimerkiksi pihalle ja tänne sisätiloihin suunnitellut kuvauskeissit. En oo saanu värijättyä tukkaa, ostettua sheivausteriä, käytyä lenkillä, en mitään. Ollu aivan veto pois. Väsyttää ja silimiä särkee ja kärtyttää, kaikelle on oikiastaan ollu pohojimmiltaan aivan se ja sama. Oon joutunu ponnistelemaan aivan suunnattomasti kaiken eteen. Tänään illalla koristeltiin joulukuusi ja voitteko kuvitella; minä joulufanaatikko mietin että helevetti, oispa se kiva jos ois pieniä lapsia jotka hoitaisi tämän meikän puolesta. Huhhuh, olen huolissani.

Voi luoja ko tietäisi mistä tämä johtuu. Tai on minulla epäilys sen suhteen, mistä haluttomuus liikkua mihinkään tai haluttomuus ylipäänsä mitään kohtaa johtuu, mutta toivoisin että se menisi ohi ja pois. Ei se vaan taija, tänäkään vuonna. No, ehkä ensi jouluna sitten. 

Huomenna olisi joka tapauksessa kauan ootettu jouluaatto. Ehkä se tulee siitäki huolimatta, että meikän päälaella on kaliju läikkä eikä panostukseni tähän elämiseen ole muutenkaan ollu ihan sataprosenttista. Hitto, lupaan yrittää tarttua kameraan ja ikuistaa meijän yltäkylläistä joulua ees pienesti. Harmittaa kyllä että nämät kaiken maailman oloilut sattuu taas tähän joulun päälle, mutta toisaalta ko miettii, niin mihinpä muuallekaan net sattuis. Kaikista mielenkiintoisinta on ollut vaan maata sohovalla ja vahata isin kanssa Sons of Anarchya äitin paheksunnan säestämänä. Perheenjäsenet on kyllä luksustavaraa jota ei voi rahalla ostaa. Onneksi huominen on päivä, joka on ennen kaikkea pyhitetty perheelle ja yhdessä olemiselle. Oman ulkomuodon hehkeyestä viis. Tai mistään muustakaan sivuseikasta. Ja ai niin, tilasinhan minä sentään tänään itelleniki joululahajan, mutta siitä lisää sitten joskus myöhemmin. Nyt jatkamaan aaton aattoa vielä hetkeksi television ja ihimisten kans olohuoneeseen.

23. Sitten isona ja aikuisena asuinpaikkakuntani sijaitsee napapiirin paremmalla puolen eli Lapissa. Missä siellä, on epävarmaa vielä, mutta sen toivottavasti aika näyttänee.

Ps. En jaksanu ettiä mitään valokuvaa tähän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti