Ja maailma on kuin perkeleen syli.

Meikällä on peili! Tsädääm. Oon ihan eskimo, lähössä bussipysäkille näissä Oulun hurmaavissa hellekeleissä. Ajatus oli kirjotella vähän jotain muutaki, mm. siitä ihanuuesta, että äiti toi mukanaan RUOKAA, meisin opiskelumotivaatio on hukassa ja liikuntamotivaatio kohillaan, mutta ko kaikki tekniikka päätti taas kaatua kerralla (mozilla ei aukia ja musat lakkas kuulumasta näin muutamia mainitakseni), tyydyn vaan toteamaan, että Annariika nousee huomenna sängystä 22 vuotta vanahana ja helevetin kankiana ja  kipiänä, mikäli vanahat merkit paikkansa piettää.

Marjo rääkkäytti meikää Ouluhallilla kaks ja puol tuntia ja olo on tällä hetkellä maksimaalisen mahtava. Tenttiin en oo lukenu pätkääkään ja pyykkivuoroki meni sivu suun, mutta who cares, huomenna tunnen taas vattalihakseni. Pitänee painua peiton alle nauttimaan tästä hyvästä fiiliksestäni, veikkaan, että vanahan kävyn mielestä ei oo enää yhtään kivaa lukia huomenna tenttiin ihan vitun väsyneenä ja kipiänä pitkän lipastopäivän jäläkeen.



Mutta se on vasta huomenna sitten.

Ja sitten vielä loppukevennys. Päivän voi aloittaa myös näinkin:

PSOAS - koska met nyt vaan tykätään hiekottaa opiskelijoitten elämää.

Kannattaa muuttaa PSOASille jos haluat, että varaamallesi autopaikalle ilimestyy tajuton läjä hiekotushiekkaa sillä aikaa ko käyt kaupassa. Way to go, posaus! Jos tuolle hiekkakasalle piirtäis nenän ja silimät, se ois vähän niinkö muumilaakson mörkö. Jep, aika mennä nukkumaan.

Briefly in English. Spent 2 and  ½ hours at the gym. Oh my how alive I feel tonight! But I guess that tomorrow I'll just feel my abs again. Gonna wake up tired, every muscle in my body will moan and I'll be as blooming as an old fart. 22 years old fart.

Take a look to the sky just before you die.

Tulin vaan esittelemään meisin iltapalan! Koska meikällä on näin lauantaisin semmone paha tapa että tajuan haluavani kaupasta jotain vasta siinä vaiheessa, ko se on jo kiinni, jou'uin pistämään kaiken luovuuteni peliin ja väsäämään iltapalaa siitä, mitä jääkaapista löyty.

Ja lopputuloshan oli sitte pari lämmintä leipää kalkkunaleikkeellä, aurajuustolla, tomaatilla, sipulilla ja valakosipulilla sekä juustokuorutteella. Lisukkeena hedelmäsmoothieta, johon tuli puolikas verigreippi, kiivi, appelsiinituoremehun jämät sekä appelsiini-mango-mehukeittoa. Ja voin kyllä kertoa, että hyvää oli! Valakosipulia tuli ekstra-annos, joten tällä hetkellä on vaan pelekästään humaania, etteivät tuoksut välity blogin kautta. :-----------D Tai ettei kenenkään tartte olla täällä haistelemassa meikäläistä....... Joskus on siis kai ihan vaan hyvä unohtaa käyä kaupassa, voidakseen heittäytyä luovaksi. Tosin smoothie oisi kyllä kaivannu jotain jäistä, mutta olin näköjään käyttäny kaikki vatut pakkasesta, ja jotenki en halunnu yhistää tähän mustikoita tai puolukoita.

Olutta tai kylymää siideriä jäin kyllä ehkä pikkiriikkisen kaipaamaan, mutta no, ei makiaa mahan täyeltä! Alakaa aika makiasti nukuttamaan (kyllä, lauantai-iltana kello 22.31) ja varmaan tuossa ennen yhtätoista sietää jo mönkiä unille. Kyllä, minä heräsin aamulla 7.40 ihan vaan huvin vuoksi ja alan olla huolissani tästä meikän meleko mummoutuvasta kehityskulusta. Tosin, eihän se ole oma vika, jos ois halunnu tehä jotain, mutta ei vaan ollu mitään tsäänssiä? Eihän tämä päivä kyllä mikään elämisen riemuvoitto taas ole ollu. Oikiastaan, sen lisäksi että kävin kahavittelemassa naapurissa, en oo teheny yhtään mitään.

Jep, voisin alakaa tässä tekemään henkistä valamistautumistyötä ja psyykkaamaan ittiäni Metallicaa kuunnellen siihen, että kesäkuussa ois tarkotus ottaa suunta kohti Helsinkiä. Taistelu lipuista alakakoon 6. helemikuuta. Vaikka joo, itehän ostin edellisen lippuni Sonisphereen varmaan alle viikkoa ennen kyseistä tapahtumaa, otin töistä vapaata ja hyppäsin meleko ex-tempore junaan ja lähin suunnistamaan kohti Poria. :)))) Se oli kyllä huippu reissu. Tällä kertaa pyrin hankkimaan liput hyvissä ajoin, ja suunnittelemaan vasta sitten. Jos net liput nyt onnistuu saamaan (pakko onnistua!) niin aina net jolleki kelepaa, jos itte ei pääsekään. Ja kaiken muun yöpymisestä matkustamiseen voi suunnitella sitten joskus ko homma muuten alakaa selekiämään.

Ja nyt muistellaan vähän menneitä: (Alan luultavasti tihirustamaan täällä itkua!)

Tässäpä muutama poiminta, äläkää tuijottako laatua vaan löytäkää se fiilis! Mahtavuutta. Nothing Else Mattersin aikana meisi oikiasti itki. Oli se semmone hetki, että oksat pois. Ja kaikki net vittupäät, jotka itkee sitä, että keikoilla ei saa laulaa, voivat minun puolestani seuraavalla kerralla jäähä kotia kuuntelemaan levyjä. Ei ois voinu vittuakaan kiinnostaa tuolla paikan päällä, vaikka uluvuin kuinka tahansa päin persettä piisien mukana. Niin tehtiin met kaikki 60 000 tyyppiä. Eiköhän se epävireinen mukana laulava massa ole vakiokamaa siellä keikoilla. Jos sitä ei kestä, voi ostaa live-levyn ja fiilistellä sitä yksinään kotona. Siemailla vaikka vähän viintä, ja ehottomasti olla laulamatta mukana.

Nyt lähen tippa linsissä pesemään hampaita. 

so close 

no matter how far

couldn't be much more from the heart

forever trusting who we are

and nothing else matters

(Kuva Iltalehti.)

Briefly in English: Sometimes you have to improvise in kitchen. I made warm sandwiches and a fruit smoothie, yummy! 

Here is also old Metallica videos from Pori 2009, so that you can tune yourself for the next Sonisphere Festival in Finland, where plays, tadaa, METALLICA! Must have the tickets. I simply love Hetfield and the guys. I'm just a little bit crying here right now... Going to wash my teeth with tears in my eyes! :D Good night everyone!

Juon kahvini miten sattuu, mustana maidolla kylmänä kuumana.

Aah, kyllä nyt on aihetta juhulaan. Kämppä on puhas ja tuoksuu raikkaalle, viikko opiskelujen osalta melekeen paketissa ja korkkasin juuri paketin Juhla Mokkaa ko keittelin itelleni kahavit. Viikkoja Rainbow-kahavin seurassa on takana monta ja tässä on  kyllä todella nyt jotain juhulan tuntua. Lisäksi minulla on tuossa vieressäni keskeneräinen Lapin Kansa (jossa vaaniva sana "kuntauudistus" ei sekään saa minua vittuuntumaan tänään, eikä ees se että kutoseen  piti taas tänään juosta). Oon myös käyny tänään äänestämässä ja jos pyykkivuoroa ei lasketa, niin kaikki on valamiina sitä ajatellen, että kaheksalta on saunavuoro ja voin alakaa viikonlopun viettoon.

Minusta tuntuu, että joko joogaan (no jaa, teen aurinkotervehyksiä) tai sitten käyn lenkillä ennen saunavuoroa.

Mutta voisin palata vielä näihin pariin meikäläisen elämän peruspilareihin, nimittäin siivoamiseen ja kahaviin. Ko en osannu päättää kummasta kirijottaisin, päätin sitten kirijotella molemmista. En tiiä jos jolleki on vielä jääny epäseleväksi, mutta meikäläinen on tosiaan lievästi siivousfriikki. Puhtaus on kaikki kaikessa ja paskasuus sekä epäjärjestys vituttaa ihan suunnattomasti. Mikään ei voita sitä tunnetta, ko kämppä puhas ja järijestyksessä ja oot justiinsa saanu siivottua ja voit istahtaa alas ja ihailla kättesi töitä. Eikä mikään kyllä voita sitäkään fiilistä ko peset vessaa tai moppaat lattioita. Siivoaminen on vaan niin kivaa. 

Joo, minä tiiän, terveet ihimiset ei puhu näin, mutta enpä minä nyt oo kovin täysillä koskaan väittäny käyvänikään! :) Ainut näihin kotitöihin liittyvä juttu, josta en piä, on roskien vieminen. Siinä on jotaki suunnattoman vastenmielistä. Oon sen verran eko-henkinen, että lajittelen jätteitäni ja minulla on esimerkiksi biojäteastia erikseen, eikä se jätteitten nakkeleminen oikeisiin astioihin sinänsä ole ongelma, vaan se niitten tyhyjentäminen. Lähe sinä sinne haisevaan ja likaiseen ja ällöttävään roskiskatokseen niitten sekäjätteitten, biojäteastian ja lehtikeräyslehtien ja mahollisten muitten kans rymyämään. Ulukona on varsinki tähän vuojenaikaan aina ihan sairaan kylymä, eikä niitä roskia voi koskaan viiä samalla ko lähtee jonneki, ko jätekatos on väärässä suuntaa. 

Se on kuulkaa ihan ylivoimasen hankalaa lähtiä varta vasten viemään sitä pussia sinne. Ja sittekö niitä ei vie, net vaan kerääntyy ja kerääntyy ja lopulta ollaan siinä pisteessä, että pitää viiä kaikki kerralla. Voi yäk. Biojäteastiaki alakaa aina haista ennenkö sen kerkiää tyhyjentää. Ja sittenkö se kompostori tuolla on ihan vammane, hirviän haiseva ja ihan saatanan vaikia avata. Yyyyyyh. Meikä ei ees meinaa yltää nostamaan sitä kantta eikä heivaamaan niitä kahavinsakkoja sun muita sinne. Byäh. Ja totta kai se biojätepussi on valskannu jostaki sinne astian pohojalle ja vaikka ruukaan laittaa sanomalehteä väliin imemään kosteu'en, pitää se astia sitten kuitenki pestä. Persemaa-aikoina hinkkasin ihania homepalleroita irti sieltä sankosta, ko kämppiksen tapoihin ei kuulunu tyhyjentää kompostiastiaa, ainuastaan täyttää sitä. Voi sitä imelää nenään tunkevaa hajua ja niitten homekarvapalleroitten olomuotoa. Hyi.

Tämä lipsahti nyt vähän sivuraiteelle mutta ei se mitään. Joka tapauksessa roskien viemistä lukuun ottamatta siivoaminen on maailman parhainta hommaa. Minä tykkään pitää kotoni puhtaana. Jossain vaiheessa Rovaniemellä asuessani luulin, että meikän siivousfriikkeily johtuu vaan siitä, että on aina yksinkertasesti ihan liikaa aikaa hinkata hellaa hammasharijalla, mutta tässä viimisen about puolen vuojen aikana oon kyllä oppinu, ettei se oo siitä kiinni. Minä vaan oon sisäänrakennetusti siisti. (Ja nyt äiti vois kyllä tulla valittamaan, että en oo sitä läheskään aina kotona, mutta se onki ihan eri asia. :D Jostain syystä kotona saan aina viiessä minuutissa kaaoksen aikaseksi, astiat unohtuu vaeltelemaan ja kaikkia. Mutta siellä on hankalaa jo ylipäänsä se, ettei omilla tavaroilla ole enää semmosta selekiää paikkaa, missä niitten kuuluis olla. Ei se kyllä toisaalta poista sitä, etteikö se sotku vituttaisi.)

Huh. Ja sitten siihen toiseen pieneen parhauteen tässä elämässä, nimittäin kahaviin. Oon juonu kahavia meleko kauan, taisin olla vielä ala-asteella ko tulin koulusta ja keittelin koulun jäläkeen jo kahavit. Ja aamukahavit on tietenki kuulunu samalla lailla elämään jo varmaan yli kymmenen vuojen ajan. Ensimmäiset kokemukset kahavista on tietenki siltä ajalta, ko pappa syötti lusikalla kahaviin mössättyä pullaa tai leipäjuustoa, ja sillon en oo kyllä vielä ollu etes vanahakaan. :) Ai että se oli hyvää! Ensimmäiset kahavinjuontivuoteni oon viettäny maitokahavin parissa, mutta jossain vaiheessa se maito vaan tipahti messistä ja aloin juua kahavini mustana. Luullakseni se tapahtu varmaan joskus täysi-ikäistymisen aikoihin. Eli mustan kahavin kanssaki on kerenny vierähtää jo muutama vuosi. Juon kyllä nykyään lipastokahavit useimmiten maijon kanssa, ihan siitä syystä että muuten se kahavi ois yksinkertasesti liian kuumaa tauolla napattavaksi (ja monesti liian väkevääki.) Mustan kahavin juontiin kuuluu nimittäin olennaisena osana se jähyttely. Sitä ei oo tarkotettu napattavaksi minuutissa naamaan. 

Ehottomasti paras tapa nauttia kahavia.

Niinkö nyt kuuluu kahavinjuontiin yleensäki se tsillailu ja rentoilu. Vaihetaan kuulumisia, luetaan lehteä ja uutisia, keskustellaan niitä näitä. Meikäläisen kahavikulttuuriin kuuluu olennaisena osana myös kahavipulla. Meijän iskä sanoo, että net on kalijupääkahavit, jos ei ole mitään, mitä syyä kahavin kans. Meikäläisen suurimpia paheita kautta aikojen onki aina ollu kahavipulla. Pullaa, kakkua tai keksejä tai mitään tämmöstä ei juuri ole järkiä syytä muuten, mutta kahavin kans ois pakko olla jotain! Aluksi ko muutin kotoa, oli hirviän hankala totutella juomaan kahavia iliman mitään lisäkettä. Aamukahavi ei kaipaa kaverikseen sen kummempia, ko se on osa aamiaista, mutta loput päiväkahavit sun muut tuntu ihan kauhian orvoilta, juurikin niiltä kalijupääkahaveilta pitkän aikaa. Tuli kyllä leivottua pullaa pakkaseen ihan sen takia, että saa kahavin kans herkutella. Vaikka pääasiallisesti yritinki rajata sen herkuttelun yhteen kahaviin per päivä. 

Nykyään oon jo tottunu pelekkiin kahaveihinki (kylläpä juu, kaikkeen tottuu paitsi siihen jääpuikkoon siellä perseessä ko se ehtii sulaa sitä ennen) ja lisäke on ainuastaan kivaa ekstraa, mutta ei mitenkään pakollinen asia. En silti kiellä, ettenkö oottelis sitä että pääsee kotia, missä kahavin kans on melekeen aina jotain. Net meikäläisen marraskuussa leipomat pullat muuten loppu eilen. Tai taitaa siellä ehkä olla vielä yksi. Yllättävää kyllä, en possuillu niitä sieltä läheskään niin vauhilla ko oisin voinu luulla. No okei, olin kyllä joulukuun välissä poies, possuilemassa kotona. :)

Heti toiseksi paras napa nauttia kahavia.

 MUTTA, toinen kahavinjuontiin liittyvä juttu on se, että sitä ei voi keitellä ihan millä tahansa masiinalla. Kuten on ehkä jo käynytki seleville, oon vannoutunu Moccamaster-fani. Oman kullanmussukkanihan oon saanu senki isännältä perinnöksi, taitaa seki olla jo sen kymmenen vuotta vanaha, mutta hyvin toimii. Ainut vaan, että kahavi vois olla vähän kuumempaa. Parhainta kahavin on tietenki mettässä nokipannulla keitettynä, mutta se nyt ei valitettavasti ole vaihtoehto näin normaaliolosuhteissa. Ihan oikia kahavipannu ja pannukahavit on kans aika kova sana. 

Mutta joo, nyt kutsuu pyykkivuoro, joten otan suunnan kohti pyykkitupaa. Nähelläänpä veikkoset, juokaa palijon hyvää kahavia!

Briefly in English: The most important things in life. Cleaning and coffee.

Menetetty, sirpaleina, liian rikki korjautumaan.

Tämä ei todellakaan ole meikäläisen viikko. 

Nukuin sitten aamulla pommiin, ko jostain kumman syystä olin laittanu herätyskellon soimaan liian myöhään. Meikän pääkoppa alakaa vissiin vähän rakoilla. Ihimettelinki ko oli aamulla niin levänny ja hyvin nukkunu olo. No ohan se ko herää aivan liian myöhään.

Rokotuksen jäläkeen skippasin loput ortodontiasta vain kiivetäkseni bussiin, joka oli ääriään myöten täynnä. Matka kesti iäisyyden ja oli ihan perseestä. Nyt särkee sitte päätä ja jäykkäkouristusrokotteen jälijiltä kättä enkä mitenkään jaksaisi olla aikaansaava muttako ois kait pakko. Kylymäki on. Ainaki sen verran että nakkais matot yöksi sinne pihalle niin vois sitte siivota huomenna. Ja pitäisi sitä kait vähän tentteihinki lukia. Urheilulliset ajatukset olen toistaiseksi hylänny ja sekös vasta vituttaa. Vituttaa ko en kykene olemaan niin urheilullinen ko haluaisin. Vihaan tuota hillitöntä pakkasta ja jäätävää viimaa ja sitä etten omista suksia enkä luistimia. Ärsyttää ko toppahousut on niin vanahat ja kuluneet, että niissä tulee kylymä. Inhoan sitä että tunnen itteni näin vetämättömäksi ja väsyneeksi sekä huonovointiseksi jatkuvasti. 

elämme täysillä raahautumalla

Klo. aivan liian aikaisin aamulla.

Kaipaan kotia, kunnon saunaa ja hyviä yöunia. Tällä hetkellä tuntuu, etten mitenkään jaksa sinnitellä sinne hiihtolomaan asti.

Isi soitti ja kasvatti koti-ikävää kertomalla, että se on ostanu ilimakiväärin. En malta oottaa, että pääsen testaamaan. Maailman paras isi. Ja ai niin, en ole muistanu hehkuttaa, että maailman paras isi myös tilasi meikälle synttärilahajaksi kolomeksi kuukaueksi Lapin Kansan! Mikään ei ole parempaa ko tulla lipastolta, pistää kahavit kiehumaan ja lukia lappari. Tai oikiastaan parempaa olisi nousta aamulla, laittaa kahavit tulille ja lukia Lapin Kansa, mutta eipä sitä täällä väärällä puolella Suomia voi vaatia. Sanomalehissä on sitä jotain, en tunne ittiäni vakavasti otettavaksi ihimiseksi, jos en saa lukia päivittäin lehtiä.

Huoh. No, nytpä minä pistän soimaan Slayeria ja Ruoskaa ja lakkaan leikkimästä, että tiskeissä on se hyvä puoli, ettei net osaa kävellä lavuaarista mihinkään, joten net aivanki hyvin oottaa meikää siinä vielä huomenna. Nakkaan matot pihalle ja sitten näytän tältä: 

Tällä vois oikiasti tappaa jonku. The Developing Person Through the
Life Span. Yritän olla tiputtamatta varpaille!

Briefly in English: This really ain't my week. Slept too long this morning and missed first section of the English lectures. It seems that I don't understand the clock anymore. Today I still have to do some cleaning and then jump into the marvellous world of The Developing Person Through the Life Span! Friday, please come soon and safe me!

Wish I was at home. Sleeping, going to the REAL sauna and testing the new air rifle which Dad had bought. My Daddy, the greatest one in the whole world.

Queen of the highway.

Tänään olen myöhästynyt tenttiaamun kunniaksi bussista, mutta onneksi Marjo ja vihiriä paholainen pelastivat minut. Mihin minä joutuisinkaan iliman Marjuskaa! Hukkaan. Melekeen uskallan luvata, että meni se tenttiki läpi. Ehkä. :)

Sitten oliki eessä taas pitkä päivä, joka piti sisällään viittomakielen kurssin tutkimusartikkelireferaattia (mitä saa ko yhistää kaksi erittäin huonosti valamistautunutta ihimistä? Luovan lopputuloksen!) ja sitten itte viittomakieltä vartin yli kuuteen. Koska otin aamulla pikkuspurtin bussille ja tein matkalla varmaan satasen uuen maailmanennätyksen enkä siltikään ehtiny siihen, tarttu matkaan ennen lähtöä lähinnä kämpän avaimet, lompakko ja puhelimet. Olihan se mukava sitten viettää pitkä päivä iliman eväitä tai ees vesipulloa. Oikeista prujuista puhumattakaan. No, onneksi se ei tuolla viittomakielessä ollu niin justiinsa, Leena kuunteli ko minä viitoin ja muutenki siinä vaiheessa päivää näläkä sai minut koomailemaan ja ulukona kiristyny 15 asteen pakkanen tuntu ihan tappokylymältä bussia ootellessa. Kämpille päästyäni huomasin että jäi kone lähtiessä päälle ja kylyppärin lattialämmitykset suihkun jälijiltä koko päiväksi. Ei oikein ollu meikäläisen päivä taas.

No, nyt oon syöny ko possu (tosi hyviä nämät päivät jolloin syöt eka yheltätoista, sitten juot jossain vaiheessa päivää kahavit ja syöt jotain sokerista ja seuraavan kerran syötki sitten seittemältä) ja makaan toisenlaisessa koomassa viltin alla sängyssä. Palelee niin perkeleesti ja yritin lämmittää ittiäni kaakaolla (vieläki pahaa ja traumaattista uv:n jälijiltä). Tänään en sitten aio saahakaan enää mitään muuta aikaseksi ko maata täällä tyynyjen ja viltin välissä ja lukia uuen Mettästäjä-lehen, muutamat blogipäivitykset, syyä viimisen palan pitsaa iltapalaksi ja painua iltatoimien kautta ajoissa unille. Huomenna herätys 5.45 ja ko pääsee nelijän jäläkeen kämpille, pitäisi myös jaksaa alottaa kehityspsykan tenttiin lukeminen ja opponoija yksi essee. Huomiseksi varasin myös saunavuoron (harmiko tänään ei saanu, ois kaivattu pientä lämmitystä) ja keskiviikkona voiki alakaa suunnata katsetta jo viikonloppua kohti. Minä todella kaipaan jo tiistaina lepoa...

To käyn hakemassa itelleni jäykkäkouristus- ja kurkkumätärokotteen (iiiiks) ja perjantaina ois tarkotus lähtiä salille jos vaan kerkiää. Perjantaina pitäisi myös siivota, aattelin nakata torstai-iltana matot yöksi partsille nauttimaan pakkasesta. Viikonloppuna jos sais nukuttua ja luettua. Ja mikä parasta, sunnuntaina tulee äiti kylään <3.

Mutta nyt hetki vielä ihan vaan rentoilua ennen unta.

Briefly in English: I missed a buss this morning, but luckily I have my fairy godmother Marjo, and her Green Devil so I didn't miss the test too. I think I passed it! Jei. Learned some more sign language also today. Now I'm tired and freezing. The rest of the evening I'm going to spend under a blanket reading something before I get to sleep. I wish the weekend could come a bit faster! I'm so tired I can't even think anymore and still there is plenty to do. Like read to developmental psychology test. Well hello Freud... Anyway, the best part of this week is Sunday, because my mum comes to visit me! Can't wait. <3

Sä oot nähnyt mut, rakastanut vaikka ansainnut ois en.

Mulla on tänään huikian outo fiilis. Jotenki kummassa skippasin tenttiinluvun, tajusin että partsin ovessa on blondilukko ja minä henkisesti aina välillä aika blondi. Huomasin myös, että kämppään tulee rutkasti lisää asuinneliöitä ko luopuu siitä pyykkitelineestä sisustuselementtinä ja siirtää sen partsille. Tosin pyykit ei kyllä varmaan kuivu ikinä, mutta. :D

Imuroin, pyykkäsin lakanoita ja tuuletin petivaatteet. Melekeen heitin matot pihalle ja moppasinki, mutta sitten hillitsin itseni. Nyt oonki sitten juminu sohovalle miettimään, että en tiiä oonko lintu vai kala vaiko kenties lentokala. Tiskata pitäis. Ehkä lämmitän vielä lisää hirvipitsaa ja aukasen töllön ja alan ootella vaalituloksia. Koti-ikävä kaihertaa, vaikka eilinen hirvipitsa, olut ja sauna vähän lievittiki sitä. Vaikka sauna oliki aika peestä edelleen. Järkytyin tuossa ko selasin perjantaina kalenteria, seuraavan kerran saattaa olla hyvät hollit lähtiä käymään kotona vasta hiihtolomalla. Huh. Eikä tätä kaihertavaa oloa helepottanu yhtään että paluumatkalla lipastolta nelonen meinas kolaroida ja jotenki kaupunki tuntu erityisen ahistavalta paikalta.

Tuli muuten tosiaan todistettua tuo keittiön kompakti koko tuossa pitsaa väsätessä, meinasi vähän tila loppua kesken. Semmone pieni keittiönpöytä olis kyllä aika rok! 

Pitsa näyttää vähän köpöseltä ko ananakset oli paloina mutta uskokaa minua, hyvää se oli (ja on)!

Annariika teki vähän pitsaa. :----D

Mutta joo, voisin jatkaa tätä löysää sunnuntaita, huomenna onki sitten pakko oikiasti lukia tenttiin. 

Briefly in English: I made some pizza yesterday and realized that my kitchen is a little bit small. :D Anyway, Saturday was something like moose meet pizza, beer and sauna! Today it has been a lazy Sunday, but tomorrow I really have to read to an exam, which is at Tuesday... I kinda "forgot" it today. But now more pizza and presidential election!

I'm in here, can anybody see me?

Rumpujen pärinää, kauan ja kaihoisasti ootettu merkintä kämpästä kera kuvien on täällä! Luovuin lopultakin toivosta, että kuvaisin täällä mitään päivänvalossa. Kuka sitä luonnonvaloa ees kaipaa, hämärä keinovalaistus on muutenki enemmän meikää. Virittäkää skrollaussormenne, seuraa nimittäin pläjäys kuvia. 

Ookke. Mennäänpä siis tila, pala, (huone? :----D) kerrallaan. Ensimmäisenä, tattadaa, eteinen:

Näkymä välioven takana piilossa olevalle TURKOOSILLE ulko-ovelle.

Kenkä- ja ulkovaatesäilytys sulassa sovussa ja sekamelskassa.

Eteisessä ei siis tosiaan ole paljoa nähtävää, kaikki meikän vaate-, lakana-, siivous- yms. muut kaapit sijaitsevat siellä. Ihanan hempiän värinen matto on tuotu kotoa, saatan ehkä harkita sen vaihtamista, jos jostain joskus kävelee paremman värinen vastaan. Mutta toistaiseksi, njää. Seinille saattaa ilimestyä jotaki, jos jaksan kehittää jotain. Eteisestä on tosiaan myös sitten ovi seuraavaksi käsiteltävään tilaan, eli kylppäriin:

Näkymä ovelta ja Marilyn-suihkuverho.

Huomatkaa, siinä lukee Pentik. Yksi niistä viidestä pikkupyyhkeistä, jotka omistan. :D Kiitti äitille ko täydensit aiempaa kolomen kokoelmaa kahella Pentikin musta-valako-harmaa -sävyisellä viime kesänä.

Okei okei tämä meni vähän överiksi. Se on meikän valtaisa meikkipussi ja siinä lukee Marimekko. :DDDD

Hahha, luulin etten omista palijon kaunestököttejä. Olin väärässä.

Kuvissa ei nyt näy tuota peilikaappia eikä lavuaaria, mutta en kokenu mielekkääksi alakaa kuvailla niitä erikseen. Ehkä osaatte kuvitella net tuohon pöntön viereen. :D Enivei, aina välillä nämät posauksen sisustusratkaisut pistää miettimään, ko kämppä on muuten turkoosilla tehostettu, mutta kylppärin lattia ja seinän koristeraita ovat punaisia. No, en valita. Marilyn-suihkuverho on pitkällisen metsästystyön tulos, etin itelleni viime syksynä omannäköistä, mutta halapaa suihkuverhoa ja pitkällisen tutkimisen jäläkeen lopulta löysin omani. Kärkkäiseltä kyseinen verho alle kympillä. Ja värimaailmahan kylyppärissä on tuota mustavalkoinen-punanen -linjaa. Lattialla oleva matto on vielä toistaiseksi keltanen, kunnes saan ostettua pyykkikoneväriä ja toivottavasti saan värijättyä sen mustaksi. Jos en onnistu, voinpahan heittää hyvällä omallatunnolla roskiin ja ostaa uuen. :D

Sitten voitaisiinki siirtyä yhistettyyn keittiö-olohuone-makkariin:

Kyllä, pyykkiteline on edelleen sisustuselementti.

Ja ihan ekaksi voitaisiin katsastaa tästä kompleksista osuus nimeltä keittiö:

Kyllä, turkoosi seinä.

Isiltä perinnöksi saatu Moccamaster.

Keittiö on erittäin kompakti ja kaappitilaa enemmän ko tarpeeksi soluasumiseen tottuneelle meisille. Turkoosi seinä oli ensin aika järkytys, mutta nykyään jopa tykkään siitä. Jopa nuo punamustat Chillit kaveeraa sen kanssa ihan sovussa (leivänpaahin on muuten seki Kärkkäisen löytö, hintaan 12.90 €, blenderi se joululahajaksi saatu). Lattialla oleva matto on perintökalleus, jonka äiti on aikanaan teetättäny ensimmäiseen omaan kotiinsa. Tykkään noista väreistä ihan älyttömästi. Matolle on aikanaan ollu toinen samanlainen pari, mutta se on valitettavasti hukkunu jonneki maailman tuuliin. Harmi sinänsä, se oisi mätsänny tuonne meikäläisen eteiseen ko nyrkki silimään. Tuonne nurkkaan, jossa nyt on ainuastaan yksinäinen tuoli ja seinällä velijen tekemä taideteos, oon suunnitellu pienenpientä ruokapöytää, jolla vois sitten dataillaki, mikäli sellaisen vaan jostaki kirpparilta tai varastosta pölyttymästä löyän. Fotot jääkaapin ovessa on omista arkistoista ja yhtä lukuunottamatta ite ottamiani. Ja hei, tuo sikahieno musta kello pöytätasolla (jep, täällä on vähän ripustusonkelmia) on löytö Limingantullin Prismasta, 7.90 €. Senkin kriteereinä toimivat meikän näköisyys ja halapa hinta, sekä selekeys, että osaan lähtiä ajoissa lipastolle.

Seuraavaksi sitten olohuone (:-----D) :

Marilyn oli sen verran tuhti lady, ettei sitä uskaltanu ripustaa seinälle.

"Viihekeskus" :D.

Isi, yksi meikän sisustuksen innoittajista. Sammaleenvihiriät Kivi-tuikut, mummolta uuteen
kotiin saatu Pentikin tuikkulyhty ja pöytäliina äitin ompelimosta Marimekon kankaan
ylijäämäsuikaleesta.

Toinen inspiraation lähe, kortti kaverilta. Löytänyt kaverikseen Ristomatti Ratian
kulhon.

Alakoholi sisustuselementtinä. :D Shottilasi sosialisoitu eräästä ravintelista.

Tv-taso on todennäköisesti pelastettu joutumasta kaatopaikalle, tosin vähän pelekään ettei se vanhuuttaan kestä tuota meikän töllön painoa ja räsähtää hajalle vielä joku päivä. Ja vihaan tuota ainaista johtokaaosta, jos minä saisin päättää, kaikki maailman laitteet toimis langattomasti... Karvalankamatot on meisin elämäni rakkauet yhessä tuon kattolampun kanssa, kaikki hankittu kotipaikkakunnan huoneakaluliikkeestä. Lokerikko on ehtaa Ikeaa, tarjouksesta 29 eurolla. :D Ai miten niin ostan aina kaiken jostain alesta ja mahollisimman halavalla... Seinällä meisin meleko köykänen hattukokoelma. Ja ikkunassa erittäin massiiviset ja runsaat, sekä raskaat verhot, täydellinen peittävyys, kotiutettu Jotexilta. Näitä ei tarvinu ees ettiä, kävelivät ihan itte vastaan. Ja ai niin, sohova, alunperin velijen, mutta siirtynyt meikän hallintaan.

Ja sitten vielä "makuuhuone" ehhehee: 

Arvatkaappa mistä oon saanu idean tohon banneriini.

Isoin tyynyistä toimii myös lattiatyynynä, allekirijottanut makaa sen päällä lattialla tätä kirjottaessa.

Tämäkin Marilyn oli liian tuhti laitettavaksi ripustuskiskoon.

Tuonne olisi vielä tarkotus löytää kokovartalopeili, tällä hetkellä
käyn peilaamassa hissisä.

Eli siis tässäpä vielä tuo makuusoppi. Valokuvissa on messissä kaikki tärkiät ja rakkaat hetket ja ihimiset, koska iliman niitä saattaisi tulla yksinäistä maailman tuulissa. Oon teetättäny nuot kuvat vissiin kolomessa eri osassa. Sängyn päällä on kasapäin tyynyjä, niistä kiitos äitille (vaikka se ei tuohon Marimekon kankaasta tehtyyn lattiatyynyyn suostunutkaan ompelemaan sitä Marimekko-tekstiä näkösälle :DDDD), Finlaysonin Taimi-päälliset on tulleet jonku lehen tilaajalahajana. Marilyn-kellon olen saanut ihanalta Marjuskalta yo-lahajaksi, seinällä oleva mustavalakonen graafinen teos on pikkuvelijen käsialaa, pöytälamppu ja kynttiläkipot halapista Prismasta (jälleen kerran.) Ja se laatikosto, jonka päällä net on, on meikän omaa käsialaa, tehty yläasteen puukäsityötunneilla. Sen olemassa olon mahollistamisesta iso kiitos Höylälle, ja toivoisin todella, että Höylä näkisi nämät kuvat nyt, ko aikanaan käytiin meleko kiivas keskustelu tuon laatikoston maalamisesta mustaksi. Ei ollu väärä värivalinta, ehei. :)

Ja loppuhuipennuksena vielä kuva partsin ovesta, joka maastoutuu näppärästi massiivisten verhojen taa.

Kyllä, tämmöne on tämä minun oma kämppäni. Meikän opiskelijayksiö. 26 neliöön mahtuu ainaki toistaiseksi kaikki meikäläisen tarvitsemat toiminnot. Joo, tiiän, ei välttämättä näytä ihan heti semmoselta periopiskelijaboksilta, mutta ei se ois mahollistakaan, ko tämän pitää näyttää minulta. Ja ko talo on rakennettu 2010, on täällä vähän eri meisinki ko perusopiskelijakoloissa. Kylppäristä löytyy lattialämmitys, lattia on laminaattia ja sillee. Suosin vähän semmosta kierrätysaatetta ja tykkään tehä löytöjä. Sinun romusi voi olla minun aarteeni, monet asioista täällä on tosiaan saatuja, kuten esim. superhieno iso Marilyn-taulu, pyykkikone ja mikro. Ja kyllä, halavalla voi saaha palijon hyvää, jos viitsii vähän etsiä. Ja mielikuvitusta saa käyttää, sillon kengät ja tyhyjät limsatölökitki toimii sisustuselementteinä. Ja itte tekemisen meininki on myös meleko vahava.

Tältä näyttää pikkumustan kämpillä. Mutta nyt meisi lähtee laittelemaan tuikkuja ja fiilistelemään tunnelmaa. Toivottavasti skrollaussormenne eivät saaneet ihan kauhiaa kramppia. 

Briefly in English: This is my one-room flat. I think it looks a lot like me. Or at least I hope so...

Kun sulaudut minuun niin ei voi enää erottaa, mihin lopun, mistä sinä alat.

Joskus mietin, että vain minä voin löytää itseni näin absurdeista tilanteista. Ehkä se helepottaisi jos en oisi näin avoin keskustelemaan kaikesta mahollisesta. Avoin jotenkin kaikilla muillakin tavoilla. Kykenemätön luottamaan, mutta silti turpiinottavaa mallia. Joskus välillä mietin sitäkin, että miten ihiminen voi olla näin avoin, ja silti niin sulukeutunut. 

Mutta eipä siitä sen enempää. 

Väsymyksen täyteinen viikko alakaa olla takanapäin. Tässä olen kuumeisesti koittanut hioa kokoon kirjallisen viestinnän esseetä, ja vielä odottaisi toisen esseen opponointi. Piti tulla tuulettamaan aivoja välillä. Mitään tärkiää kerrottavaa minulla ei toki ole, ehei. Paitsi että kuntosalin jälijiltä kaikki liikkumisesta nauramiseen ja yskimiseen sattuu joka paikkaan, etenki vattalihaksiin. Ja voitte arvata että se on aika paska yhistelmä ko iltapäivän viimisillä väsyneillä puhe-elimistön anatomian ja fysiologian luennoilla lentää huonoa läppää siitä, miten niillä luennoilla oppii ainaki hyväksi psykopaatiksi jos ei muuta. Älä vittuile logopedille, se tietää mistä kohin sinun kurkkus kannattaa viiltää auki. Ehe ehe. :-----------D

Ja kun nauraminen sattuu vatsalihaksiin, on sen lopettaminen entistä vaikiampaa, vaikka koko ajan sattuu enemmän. Ennoo ihan varma, mutta veikkaisin että tää on vähintäänki joku fysiikan laki. 

Huh, niin kuin on sekin, että silimät väsyy ja korvat kans kun omaksuu (tai joutuu omaksumaan) kerralla liikaa tietoa, väittelemään englanniksi vaikkei osaa ja kirjottamaan esseetä varhaisesta vuorovaikutuksesta (ja sen merkityksestä kielen kehittymiseen). Ja kun väsyttää niin palijon ettei kahavikaan auta, tulee tämmöne hassu olo ja tekee mieli kirjottaa kaikenlaista. Kuunnella kaikkia herkkää, kuten Stellaa ja Scandinavian Music Groupia ja olla toisaalta ihan helevetin vammasella tuulella.

Aah, kuulin juuri että tämä on humanisti-tauti, joka ilimenee aina viikonlopun lähestyessä. Hmm.

Mutta olihan se hienoa tänäkin aamuna herätä 6.15 (kyllä, viikon loppua kohen venyn väistämättä aina vain pidempään sängyssä aamuisin, kunnes lopulta, kuka ties, en jaksa nousta enää ollenkaan) jotta pääsisi lipastolle kertomaan, kuinka en ole koskaan lentäny lentokoneella tai että kaukaisin paikka missä olen käynyt, on Tukholma. Scandinavian Music Group - Ruotsiin ja takaisin. Ei vaan, enkun suullinen on oikein mainio kurssi, minä vaan en tiiä matkustamisesta mitään. 

Mutta joo, meisin pitää ehkä mennä jatkamaan tuota esseetä vielä, ennenkö siirryn täysin höpönlöpön-vaihteelle. Sitä ennen voisin tehä enkun kotitehtävät (jos ny viittiin tällä meisin kielitai'olla) ja kirijottaa lyhyen sepustuksen enkuksi, ko meijän kotitehtävien ideana on tuua enklanti mukaan meijän arkipäiväisiin juttuihin ja kehittyä sitä kautta. Kuten esim. kattoa sarjoja iliman tekstityksiä, lukia enkunkielisiä kirjoja ja lehtiä, kuunnella enkunkielistä musaa ja miettiä lyriikoita jne. Saatan myös toki unohtua kattomaan vähän Californicationia.

Briefly in English: Doing my English homework by using it at my everyday life. Nothing special today (or yesterday or day before yesterday...), my muscles are killin' me with this pain I got from the gym and laughing at the lessons of anatomy and physiology of speech system doesn't really help. However, now I know where to cut your throat if I ever want to become a psychopath. Don't mess with the logopedics students! Haha.

Just kiddin'. 

The English course is really great and studying takes almost all of my time (surprise!), still writing the essay about the early communication. I'm tired as hell and would like just sit here and listen some music, talk some shit and just be the usual, very retarded me. Unfortunately those things like essays don't write themselves. So, next couple of hours I'll be still sitting here and trying to write something rational. Or maybe I just watch Californication and drink more coffee, even the coffee isn't really helping eather.

I think I didn't make any sense. Whatever. :D And ps, please forgive me if my English isn't perfect. I'm just practising.

Ja nyt täytyy myöntää että minä melekeen tykkäsin kirijottaa jotaki englanniksi. Kaikki kielioppi- sun muut virheet saatta sitten antaa meikälle anteeksi. Ja lupaan oikiasti kirjottaa lähiaikoina taas jotaki järkevääki! Tai mielenkiintoista.

I went too far yes I came too close, I drove away the one that I loved the most.

Tämmösiä fiiliksiä tänä aamuna, ko väsyttää ihan liikaa.

well I went too far and I came too close
I drove away the first one and now he's the coast
and I went to drift on a boat made of sand
it was leaking like a sift but I made it to land

Vaikka mä oon vetänyt pään täyteen humalaa, silti sinä haluat tulla mun luo.

Tänään mietin tuossa ko seisoin lipaston pysäkillä klo 19.47 oottamassa bussia jolla pääsis kämpille, että mihin helevetin hullujen perfektionistien lafkaan minä oon liittyny. Oikiasti, nämät logopedien opiskeluaikataulut on välillä ihan ihimeellisiä, terveisin 12.15-19.40 lipastolla hihhei. Ja sairainta tässä on kait se, että minusta tämä ei ees oo enää mitenkään omituista, en ees osaisi kuvitella että opiskelu voisi olla muunlaista. Ettei olisi lääketieteen kursseja (tarkalleen ottaen puhe-elimistön anatomiaa ja fysiologiaa) joista saa jonku yhen opintopojon, tuurilla ehkä jopa yks ja puoli, on tasan kaks luentokertaa ja tentti alle viikon päästä. Siellä sitä opiskellaan kurkunpään lihasten latinankielisiä nimiä puoli kaheksalta illalla. 

Mikähän mua oikeen vaivaa, ko tänne olen halunnut.

Ja jotta tämä ei nyt ois vielä tarpeeksi, oon lähössä huomenna puoli kasilta AAMULLA salille. Ei jumalauta oon vissiin ihan sekasin! Hullu mikä hullu, varsinki ko luennotki alakaa vasta kahelta ja ruokarehevit lipastolla on vartin yli yks. Ko pääsen sieltä salilta, väännyn suihkuun ja sitten luultavasti joko opponoin tai kirijotan esseetä, kunnes pitää lähtiä sinne lipastolle. Sittenkö pääsen sieltä harjottamasta viittomakieltä puoli seittemältä (joka meinaa bussien kans vartin yli seittemää) niin lähen suorittamaan vielä kansalaisvelevollisuuteni ja äänestään pressanvaaleissa yhessä vaimokkeen kans Postitoimistolle. Koska oon a) ajoissa liikkeellä ja b) liian laiska kävelemään lipaston toiseen päähän äänestääkseni siellä. Ai niin, kaupassaki ja apteekissa piti vissiin käyä. No, onneksi minä oon tämmöne reipas ihiminen. 

Hitto tämä logopedi-reippaus on tarttuvaa laatua. Epäilen että net syöttää meille tuolla Snellmaniassa jotain logopedi-eliksiiriä... Nyt tämä logopedi lähtis kuitenki napsimaan piilareita poies päästä, pesemään naamaa, valakkaamaan urheiluvaatteita valamiiksi aamuksi, lataamaan kahavinkeitintä ja tekemään aamiaista valamiiksi. En nimittäin aatellu herätä aikasemmin ko seiskalta... 

See ya veikkoset. Jos oon vielä huomisen jäläkeen hengissä.

How can I blame you, when it's me I can't forgive.

Nopiasti kesken tämän laiskan sunnuntain, josta yritän kovasti saaha astetta tehokkaampaa, tässäpä meikän eiliset löy'öt! Perun kaikki pahat puheeni Raksilan marketeista, tängjuu Prisma! 

Eli Shock Absorberit, hyvin kilpailukykyiseen hintaan (59,95 €) sekä Merinovillaiset bokserit, tarjouksessa nekin. Nyt jos ei ala perse pysyä lämpimänä niin minä en enää tiiä mitä tehä. Meleko suolaisen hintaset olivat nuo pöksyt alennuksesta huolimatta, nimittäin 29,90 €. Tosin normaalihintahan olisi ollut sen 49,90 € että. Mutta mitäpä sitä ei tekisi oman pebansa takia! En tiiä oisko nuot rintsikat voinu saaha jostaki vielä halavemmalla, mutta koska olivat siinä ja oikia kokoki löyty, päätin etten jaksa lähtiä enää mihinkään niitten perässä. InterSportissa oon ainaki törmänny joskus noiden kohalla hintalukemaan joka oli lähemmäs seittemääkymppiä. Mutta joo, nyt täytyy jatkaa tätä touhuilua taas tässä, jotenki kummassa kaikki on taas kasaantunu sunnuntaille, kello käy eikä meikä saa mitään aikaseksi. Ohojelmassa mm. häkkivaraston etsintä ja kauppareissu. Taas. Huoh. Opiskelujudutki odottaisi tekijäänsä...

Say, is that rain or are they tears?

Minä meinasin jo ounastella tätä eilen, mutta pidinpä sitten kerranki pääni kiinni, ja loppujen lopuksi ihan turhaan. Nimittäin, yleiset saunat on perseestä, lähes poikkeuksetta. Eikä meijän talon sauna valitettavasti teheny poikkeusta. Tai ehkä minä vaan oon tottunu liian hyvään, mutta kilometri lauteita ja lannistuneena tuhiseva kiuas, minne piti nakkoa kaks kiulullista vettä, ei oo kyllä ihan meisin makuun. Eikä kaks erillistä pukuhuonetta ja suihkua, varsinkaan ko rookki ei toiminu niin että oisin saanu mielenrauhan ja sen toiseen pesuhuoneeseen johtavan oven kiinni. Nyt ei ees niin sitten harmita, että käytännössä kaikki vakiovuorot oli varattu. Noh, kävinpä kuitenki saunassa eilen ja loppuilta meniki sitten tosiaan tässä sohovalla collarit jalassa maaten. Nukkumasaki tuli kylään, mutta edelleenki nukuin aika huonosti. Joten, Masa, olet erotettu, tästä lähtien minun tykö saa tulla vierailemaan Nukkumaija. Jos se vaikka naisena osais tuon homman vähän paremmin. 

Vitsit että minä taas rutisen ja paukun. Roppi valittaa niinkö oisin oikiastiki sata vuotta vanaha, enkä vaan henkisesti. 

Oon tässä vietelly raukiaa lauantaipäivää, kattellu ko aurinko paistaa ikkunasta, kokkaillu ja tiskannu ja kuunnellu Metallicaa ja Kotiteollisuutta. Teheny sitä mistä aina haaveilinki. Vielä pitäisi imuroida, putsata partsi lumesta ja laittaa kuvat seinälle. Jotenki tässä ei kyllä nyt ole ollu semmosta fiilistä ko oisin toivonu olevan, mutta noh. Ehkä se vielä löytyy. Mutta joo, nyt minä alan käyä noita valokuvia läpi ja rupian miettimään, että miten net sais tuonne seinälle kivasti. Oon luvannu lähtiä käymään vielä vaimon kans keskustassa mutkat, kattoa jos ostais net uuet urheilurintsikat itelle. Löysin eilen ihan vahingossa Cittarista viiellätoista eurolla kahet sporttialushousut ko Boogina katteli jääkiekkomailoja, saapa nähä onko noista nyt sitten sen kummemmin mihinkään. Oikia hinta olis ollu nelijäkymppiä, ihan hyvä tarjous siis. Urheileminen on kyllä kaikkia muuta ko halapa harrastus! Tai ehkä se on halapa niille, jotka ei hikoile niinkö pienet siat... Terveisin punanaamainen ja hikinen pikkupossu. 

Mutta nyt valokuvia ja ehkä kahavia. Ja peeeässää, aion kyllä tehä myös semmosia ihan järkeviä jotain aihetta koskettavia merkintöjä, kuhan tässä kerkiän, vaikka viime aikoina onki ollu enemmän vaan tämmöstä kuvatonta yleismaailmallista löpinää. :)

Kiihkeät tuulet, kuumat kesätuulet.

Oon tässä parina pävänä muistellu sitä aikaa ko olin kaheksantoista. Tarkotuksenani oli kirjottaa tästä jo eilen, ko oon parina päivänä kuunnellu Cyndi Lauperia ja muuta nostalgista, mutta koska aloin raatailla naamakirjassa Vellun kaa niin sepä sitten jäi. Mutta asiaan. Yksi minun ja vaimon kaheksantoistavuotiskesän hittipiiseistä oli Girls Just Wanna Have Fun. Se kuvastaa kyllä meijän kesää aivan täyellisesti. Oltiin muka niin aikuisia ja vapaita, ja silti täysin vailla vastuuta ja huolia. Ajokortti, autot, luvan kanssa alakoholia ja baariin, kaikki mitä sillon saatto elämältä kuvitella haluavansa. Voitiin mennä ihan minne vaan vailla huolen häivää! Syksyllä jatkuis vielä lukio ja alakais kirijotukset, mutta siinä vaiheessa net oli vielä kaukana. Oli muka niin aikuinen, ja silti tulevaisuus oli täysin turvattu eikä tarvinu sen suurempia huolehtia tai murehtia huomista.

Olen vähän vanha pieru ko mietin tämmösiä. Ja nyt kukaan ikäloppu ei sitten tule arvostelemaan että ai sinäkö vanha pieru, entäs minä... Kaikille teille tiioksi, kuten sanottua, tet ootta ihan ikäloppuja. :D

Joo. Tuli kyllä vietettyä sinä kesänä teini-ikä pikakelauksella. Saatettiin vaan ajella aamuun asti, istua yöttömässä yössä juomassa siideria, lähtiä ex-tempore uimaan, tunturin päälle paistamaan makkaraa tai ihan mitä vaan. Elettiin ihan omaan tahtiin. Sydämiä vietiin ja niitä särky, toisia perittiin takasin ja joitain palautettiinkin. Perjantai-ilta, jätkien kans parkkiin ja saattoi kuulla, kuinka vieressä istuvan neitosen sydän läpätti ko se valamistautui palauttamaan lainassa ollutta Metallica-levyä eräälle herrasmiehelle. Auton ikkunasta kattelin, kuinka siellä poltettiin tupakkia, tanssittiin niitä hermostuneita kuvioita ja rituaaleja, että paikalliseen tänään, joo, kattellaanpa illan päälle. Ja loppujen lopuksi se cd-levy ei etes ikinä löytänyt kotiin.

Käytiin festareilla, lähettiin porukalla iliman sen suurenpaa suunnitelmaa tai yöpaikkaa. Tutuistuin uusiin ihimisiin, joista tuli tärkiä osa meikäläisen elämää, hilluin Rovaniemen "lämpimässä kesäyössä", istuin kalijateltassa ja kuuntelin onnellisena ko Kotiteollisuus soitti Kaiholaa. Sain Simerock-paijan. Yövyin Rantsulla keittiön lattialla talossa, jonka naapuritaloon tulisin muutamia vuosia myöhemmin itte muuttamaan asumaan (voitte kuvitella että järkytys oli suuri ko eräänä päivänä avatessani verhoja tajusin mikä se vastapäinen talo oikein onkaan.) Letitin partaa, kävin teltassa leirintäalueella kuuntelemassa paskoja helevetin humalaisten ihimisten vitsejä. Näin tasan kaksi bändiä ja omaan omalaatuiseen tapaani hilluin selevinpäin koko reissun. Keitin aamuyöllä puuroa velijen kämpillä ko en ollu syöny koko päivänä mitään.

Mökkeiltiin, yritettiin lukia kirjotuksiin, tehtiin roadtrippejä, naurettiin, itkettiin ja huuettiin. Aiheutettiin yleistä pahennusta ja hämmennystä, rahotettiin paikallista melekeen joka viikonloppu. Lauantaina tai sunnuntaina syötiin rapulassa Akkavaaran pitsaa, katottiin Miehenpuolikkaita ja maattiin peiton alla. Nähtiin paskoja elokuvia, mietittiin miksi naiset kuolee kauhuelokuvissa aina alasti, vaimolla oli valakoset housut ja meikä ei koskaan käyttäny piilareita. Tehtiin kotitekosia Sex on the Beachejä, halakasin etuhampaani baarissa tuopin reunaan, tanssittiin ko sekopäät, kävelin monesti kotiin aamuyöllä auringon paistaessa ja lintujen laulaessa tai heräsin jostain ihan muualta ko kotoa. Istuttiin joka viikonloppu iltaa ja otettiin palijon "ravista päätä!" -kuvia ja oltiin vaan. Onnellisia.

Kesän 2008 suurimmat hittipiisit. 

En viitsinyt vilijellä tänne mitenkään hirviän palijon noita kuvia, ko kuvissa esiintyvät ihimiset eivät välttämättä halua naamaansa tuotavan julukisuuteen niiden otoksien osalta. :D Palijon on helemiä arkistoissa... Olihan se kesä. Tai oikiastaan koko vuosi. Täysi-ikäiseksi tuleminen, Wanahat, eka kesä ajokortillisena, kaikenmaailman kissanristijäiset ja teemapileet. Huh. Tulee hiki ko muistelin, mitenhän sitä sillon jakso (tällä hetkellä tuntuu siltä, että jos saan ennen saunavuoroa käytyä kaupassa niin se on melekonen saavutus :D), nyt on perjantai-ilta eikä tee mitään muuta mieli ko käyä saunassa, juua ehkä yksi kalska ja vaan maata mitään tekemättä collegehousut jalassa sohovalla. Hmm. 

Annariika, kohta 22 vuotta, sinä olet henkisesti helevetin vanaha nykyään. Vanaha ja väsyny ja vähän kulahtanu niinkö tuo kovassa käytössä ollut Cats-paita, jonka aiot saunan jäläkeen vetää päällesi. Noh, ehkä minä annan sen ittelleni anteeksi. Taisin sillon nuorempana mennä niin palijon, että enää ei oikein jaksa maistua. :) Tosin en tiiä onko tämä kämpillä röhnöttäminenkään mikään maailman hehkein vaihtoehto. 18-vuotias Annariika oisi suhtautunu omaan kämppään luultavasti aavistuksen erilailla... Onneksi oon vähän fiksumpi ja kypsempi ko mitä sillon!

Voi jeesus sä oot vittu ja kyrpä. 8))))))

http://www.youtube.com/watch?v=fsZCpJdfSk4

Time after time.

Ihan älyhienoa että tämä Blogger näyttää aina kolome kertaa kuussa hetken verran nuot blogit joita luen, ja hävittää net sitten taas. Oo kehannu ees lisätä uusia ko ei net näy tuossa. 

No mutta, minulla on täällä menossa Cyndi Lauper -iltamat samalla ko mutustan myöhäisenä iltapalana mysliä ja aattelinpa rustailla jotaki ennenkö möngin hammaspesulle ja nukkumaan. Makaan sohovalla Cats-paita ja maailman ihanimmat ylisuuret Adidaksen housut päällä (ihanan pehemiää, ihanan kotoisaa ja ihanan rakkaita vaatteita) ja olo on rento ja unelias. Oikiastaan olisi pitänyt tiskata, mutta ehkä sen kerkiää vielä tehä tämän jäläkeenki. Paitti että pitäisi kyllä muistaa myös käyä lähentelemässä noita meikän karvalankamattoja ja venytellä ennen unia, käytiin nimittäin Marjuskan kans tänään semmone 40-45 minsan lenkki. Onneksi Maajo asuu nyt naapurissa, muuten oisin varmaan jääny tähän sohovalle makaamaan enkä todellakaan ois lähteny yhtään mihinkään. Puhuttiin myös lenkin ajan meikän kuntosalisuunnitelmista ja ihana Marjuska lupasi tehä meikälle aluksi kaksijakoisen kuntosaliohojelman ja lähtiä kaveriksi sinne salille. Ihanaa, mulla on oma personal trainer! :D Toivottavasti sen toimenkuvaan kuuluu myös meikän ruokavalion suunnittelu ja motivaatiopiiskaaminen.

Testasin tänään myös ekan kerran juostessa noita meikän uusia pohojallisia ja hyvältä tuntu, tosin pohkeet ja jalat meni kipiäksi, niinkö luvattiin ekojen kertojen aikana käyvänki. En tiiä kuvittelinko vaan, mutta oikia jalaka skulas ehkä paremmin ja jakso vähän pitempään. Tosin vaatetus oli taas perseestä, koko matkan oli ihan liian kuuma ja silti loppumatkasta peheva otti kylymyyestä itteensä. Kertokaa minulle että mihin pakettiin minä oikeen käärin tuon ahterin ettei se palellu... No, juokseminen ei oikein hirviästi nyt motivoi muutenkaan, että ehkäpä voisi käyä sieltä salilta uutta intoa.

Mietin tänään aamulla bussissa muuten sitä, että jännä miten se busseilu luonnistuu meikältä niinkö vanahalta tekijältä, vaikka ei oo vielä ihan hirviän kauan siitä, ko olin ihan varma etten ikinä opi lukemaan ainuttakaan bussiaikataulua. :-----D. Bussissa on aina ihan hassu fiilis. Tai ko kaikki on siellä aamuisin aina niin mörtsejä ja vakavia niin tulee ittelleki ihan semmone surkia olo ja alakaa soija Egotripin Matkustaja päässä ja alakaa huokailuttaa. Plus että Oulu on meikälle vielä niin uusi paikka, että bongaan joka aamu sieltä ikkunasta jotain uutta. Ja Persemaan ohi valuessa tuntuu oudolta ajatella, että vielä hetki sitten asuin siellä ja jäin tuolle pysäkille ko tulin Kulumasta kalijalta. Ihan niinkö se oisi tapahtunut jossain toisessa elämässä. Pahassa unessa, josta onneksi heräsin. Toisaalta tänään vähän harmittelin, etten koskaan kerenny sinne järven rannalle kävelylle, niinkö monesti aioin. Mutta noh, ehkä sitten joskus. Jossain toisessa elämässä. 

Mutta koska huomenna on pitkä päivä, minä painun nyt sinne venyttelemään ja sitten iltapesulle ja unille. Ai niin hitto, piti tiskata... No, ehkä net tiskit oottaa tuossa altaassa vielä aamullaki. Herätys vaan 6.45 niin kerkiää tiskataki. Huoh. Mutta nyt öitä kaikille!

MUOKS. Oli pakko tulla korjaamaan että tokihan oon heränny tänään jo 5.45 eikä suinkaan 6.45, niinkö aiemmin väitin. Kellonajat ei näköjään oo meikän vahavin puoli... :)

Anna minulle hetki aikaa.

Ihan ensiksi voisin tiivistää tähän aamuiset angstini siitä, miten talavi vie multa järjen ko tukka on niin saakelin sähkönen koko ajan. Tänäänki oli pipopäivä siitä ilosta, että ko avasin tukan nutturalta, se lähti samantien leijumaan kohti taivaita. Tsädääm, mulla on taikatukka. Se osaa lentää. Ja vielä ihan itte! Toinen valituksen aihe on kuivuvat käjet, en tiiä johtuuko se tästä oululaisesta veestä vai mitä hittoa, mutta täällä meikän käpälien  iho ottaa samantien itteensä. Aamulla oli taas niin ihastuttavan karhiat käjet. Ja meikän suupieli on muuten jälleen kerran halaki. Ja huulet rutikuivat. Enkä mitenkään päin voi olla pureskelematta niitä koko ajan. Talavi <3.

Kävin tänään kaupassaki tarkoituksenani hankkia pyykkikoneen vesiletkuun yksi liitososa, mutta koska Raksilan Prisma on yksinkertaisesti aevan perseestä, ei siellä tietenkään voinu olla semmosta. Kuinka yks kauppa voiki olla tommone persereikä. No, sentään kaiken muun suht pakollisen, kuten vähän ihmismäisyyttä tähän meikän ruokavalioon (tomaattia, hetelmiä, rahkaa, raejuustoa ja mehukeittoa, joista raejuusto kylläkin ystävällisesti räjähti laukkuun jäätyään pyörän pinnojen väliin, ah pyöräilyä talavella) ja muita juttuja kuten lämpömittarin että tiiän olla lähtemättä kesävaatteissa ko Oulun lämpötila on miinuksen puolella reippaasti sekä shampoon ja hoitoaineen (koska Pirkka ei vaan sovi päänahalle vaikka opiskelijabudjettiin käviski, yhyy) kun en niitä Paul Mitchelleitänikään saanu. Oon myös lopultaki saanu pyykkivuoron ja pessy kolome koneellista pyykkiä. Oon tänään myös kovasti hautonu niitä kuntosali-ajatuksia. Kuinkahan net sais ajatuksen tasolta toimeen. En tiiä, täytyy vielä kypsytellä.

Hahhaa, sain muuten tänään myös "potkut" s-ryhmästä koska olin teheny niin valtavia harppauksia sen suhauttelun suhteen. :------D Hyvä minä, kyllä meisi vielä puhumaan oppii (sehän ei ookkaan mikään kovin tärkiä taito tulevassa työssä....) Enkkuki on tosissaan yllättäny meikät positiivisesti, ollaan lähinnä leikitty ja pelattu ja keskusteltu pienissä porukoissa, ja kotitehtävinä täytyy kattella enkunkielisiä juttuja iliman tekstityksiä, lukia enkuksi ja näin. Saatan jopa joskus tulevaisuuessa uskaltaa avata suuni ja puhua englantia julukisesti. :D Mutta joo, koska elämäni on vaan tätä samaa tasapaksua judua vaan koko ajan, en oo vielä juoksemaankaan jaksanu ja muutenki on jutun juuret vähän vähissä, meisi painuu suihkuun, jotta pääsen joskus unilleki. Huomenna taas ylös ja bussilla kohti lipastoa ja kehityspsykan luentoja. Viikonloppuna jos sais nämät kämpän laittohommat loppusuoralle niin pääsis myös fotoamaanki tätä. Ehkä. 

Mäkin oon tunnettu tuuliviiri.

Annariika on miettinyt tänään syvästi, että ehkä olisi oikiasti lopultakin aika lakata uskottelemasta ittelle asioita jotka ei oo totta. 

Mutta ei se nyt kuitenkaan ihan varmasti vielä tiiä. :-------D Jos uskottelis vielä hetken. Ainaki helemikuulle. Tai ens kesään. Kuka tietää.

Jatkan Haloo Helsingin luukuttamista ja mietin että pitäisi nukkua jo ko kello soi 07.45 mutta mitäs pienistä. Huomenna jännä päivä, pitäis keretä bussiinki.

PS. Jos kukaan ei ymmärtäny mitään, ei haittaa, en ymmärrä minäkään. 8)

Pelkään että saat minut tuntemaan se ei sovi mun pirtaan.

Eilen ja tänään minä olen miettinyt, että onko tämä meikän elämä ensinkään, vai oonko vahingossa hypänny jonku muun housuihin. Tuijottelen epäuskoisena omia tavaroitani pitkin tätä kämppää ja mietin että mitähän helevettiä. Tuijottelen myös tätä koneen näyttöä ja omia käsiäni ja kaikki täsmää, mutta silti olo on ihan outo. Eilen kävin kaupassa ja pyörin ko hyötymarja sukupuolielimessä ko en löytäny sieltä mitään, poljin ihan vieraita huudeja pitkin ja olo oli semmone, että mihin helevettiin minä oon menossa. Nauratti, ihan niinkö ois muuttanu uuteen kaupunkiin eikä vaan toiselle puolelle yhtä. :D 

Ekana iltana veettiin vaimokkeen kanssa tyylikkäästi kinkkipiknikit keskellä "olohuoneen" lattiaa ja meikä mietti, että saankohan näitä tavaroita ikinä paikalleen.

Perjantaina ei kyllä palijoa muuta sitten jaksanukaan tehä, kunhan vaan sängyn sai pedattua. Oli ihan semmone olo, että jos minä oisin saanu päättää, oisin jääny Qsamoon. Oli muutenki niin jännä päivä, vaikka lopuksi olin saaha hermoromahuksen ihan turhaan. Eilen heräsin sitten vähemmän tarmokkaana uuteen päivään ja pienten käynnistymisvaikeuksien jäläkeen aloin laitella tavaroita paikoilleen. Niin se vaan tuli suurin piirtein järjestys tähänki kämppään päivän puurtamisen jäläkeen. Vielä ois pientä hienosäätöä jälijellä, mutta asiat alakaa olla kuiten suurin piirtein oikeilla paikoillaan. Kuvailen kämppää tarkemmin EHKÄ sitten ko kaikki on paikallaan ja järijestyksessä. Vielä ois hakusessa peili ja semmone minimaalinen pöytä, joka mahtuis tuonne yhteen koloon. :) Plus että pitäis saaha jutut seinille ja näin.

Otettiin Marilynin kans yhteiskuva kaaoksen keskellä! Huomaa
meisin uuet rakkaushousut. :)

Eilen kävin myös keskellä yötä vaimon luona lasagnella (!) pikaliimapurkin kans kursimassa sitä vähän kokoon ja sitten tultiin tänne meisin luo kattomaan lehevaa. Persemaa-aikoina tämmöstä ei ois voinu ikinä tapahtua, välimatka ois ollu ihan liian suunnaton millekään yösyöppöilyille ja lehevoille. Tänään aamulla herätessäni olin taas ihan hukassa sen suhteen, että missä meisi oikeen on. Sitten muistin, että ai niin, kämpillähän minä. Ko Boogina lähti valamistautumaan töihin lähtöön, meisi paineli suihkuun ja en varmaan ikinä ole käyny suihkussa nuin nopiasti. Kyllä, se on mahollista tehä tuhulailematta turhaa vettä, mutta vasta sitten, kun vesikin maksaa, sen tajuaa, ettei suihkussa tarvi olla puolta tuntia ja laskia koko ajan vettä. Kun vesi kuuluu vuokraan, on heleppoa tuudittautua siihen ajatukseen, että ei tämä mitään haittaa, vaikka vähän lotraanki. Tosin Persemaan kylyppärissä oli suurin piirtein pakkasta ja sikakuuma pitkä suihku oikiastaan ainut luksus meikäläisen elämässä, joten antanen sen itselleni anteeksi. Nyt sitä luksusta on elämässä onneksi kaikin puolin muutenkin. Oon tässä syöny aamiaista sohovalla ja kuunnellu Metallicaa ja miettiny että pitäisi tarttua opiskeluhommiin, mutta ko on sen verran laiska sunnuntai-fiilis, ettei ainakaan ihan vielä jaksa.

Loppuun vielä kuva meisin uuesta tulevasta parhaasta kaverista: 

Laatu on vähän pöh mutta ilime ja nappisilimät näkyy, ja se on tässä kyllä tärkeintä! Voi rakkaus.