Tällä hetkellä on hirviän vaikia kirjottaa ikävöimisestä, ko
olen koko pitkän rupiaman ennen joululomaa ikävöinyt lähinnä kotiin.
Sattuneesta syystä enää ei ole yhtään koti-ikävä, vaan hyvinkin lepposa fiilis.
Mutta kyllähän minä aina ikävöin ihimisiäkin. Toisella
paikkakunnalla asuvia ystäviä ja kavereita. Koiraa (ai niin, sori, puhuttiin
ihimisistä) sillon ko olen kaukana siitä, perhettä. Joskus välillä ikävöin
menneitä asioita. Mukavia juttuja, jotka voisi aina silloin tällöin niin
mielellään elää uuestaan.
Joskus yllätän itteni kaipailemasta Rovaniemelle.
Hankala aihe siinäkin mielessä, että olen juuri, tai no,
jokin aika sitten, hyvin pitkän pätkän jäläkeen, lakannut ikävöimästä turhia
ihimisiä. Tällä hetkellä on aika ikävästä vapaa olo, josta olen nauttinut
täysin siemauksin. Joka ei tosin tarkoita sitä, etteikö elämässä vihdoin olisi
tilaa vaikka ihan uuelle ikävälle. Koska ikävähän ei tosiaankaan ole mikään
negatiivinen juttu, etenkään silloin, jos on joku, jota on syytä ikävöidä.
Briefly in English: Hatch number 22. "Things I miss".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti