Piti olla hilijaa, mutta tämä on jotain, mikä on kyllä pakko jakaa teijänki kanssa. Pohojosessa elämisen parhaita puolia. Heräsin kaheksan jäläkeen aamukahaveille ja kattelin ikkunasta, ko taivaanranta alako punertaa. Hiljalleen se levisi ja levisi, niinkö joku oisi maalannut punaisella värillä keskelle mustaa. Lopulta minun oli pakko mennä kameran kans pihalle ja ottaa hieman kuvia.
Käyskentelin pihalla ja kuuntelin Kaija Koon Sinua päin. Meinasin ihan pakahtua. Jos jokainen aamu voisi olla näin kaunis, ei maailmassa oikiasti vois tapahtua kauhian pahoja asioita. Nyt maailma on kauttaaltaan vaaleanoranssi ja pakkanen puree hilijaa nurkkia. Tämä on taas se yksi asia, miksi pohojonen vetää minua puoleensa niin kovin. Kaamos ei koskaan ole vaan pimeyttä, vaan sillä pimeyellä on niin palijon eri sävyjä. Käytiin eilen Ukon kanssa pimiän jäläkeen mettälenkillä ja kiivettiin tuonne ylös pellolle. Kuuntelin Johanna Kurkelan Rakkauslaulua, oli ihan perkeleen kylymä ja ylle kaartui tähtitaivas ja yksinäinen kuutamo.
Oli ihan jumalattoman herkkää.
Nämät on niitä hetkiä, jokka käärii sydämeensä ja muistaa vielä vuosia jäläkeenkin. Hetkiä, jolloin luonto näyttäytyi niin hämmentävän kauniina, että se saa tajuamaan, miten käsittämättömän onnekas ja onnellinen voi ihiminen olla. Olla onnellinen siitä, että kaikki asiat on pohojimmiltaan hyvin ja ympärillä mahtavan kaunis maailma.
Nyt ko oma oloki on pitkästä aikaa balanssissa, oon nauttinu jokasesta hetkestä täällä monta kertaa enemmän.
Briefly in English: Morning glory. These are pictures which I took this morning. Polar night isn't just darkness, it's also light and many different colours.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti