Mietin tätä tovin ja tulin siihen tulokseen, että minä en
tainnu pahemmin harrastaa mitään pienenä. Ei minua kuskattu mihinkään, en
soittanut mitään soitinta tai urheillu. Jossain vaiheessa kulijin näytelmä- ja
kokkikerhossa, lauloin kuorossa ja tämmöstä, mutta ajalta ennen koulua en kyllä
muista yhen ainuttakaan harrastusta isolla hoolla. Ehkä kävin äitin kans
hiihtämässä ja papan kanssa pilikillä talavisin, piirtelin ja kaikkia tämmösiä tavallisia
juttuja.
Mutta koska minulla on yksi THE HARRASTUS ylitte muijen,
kirjotan nyt siitä, vaikka se ei ehkä mikään ensimmäinen harrastus olisikaan.
Nimittäin tuo lukeminen. Aloin lukia kirjoja heti, ko vaan opin lukemaan. Enkä
pelekästään lukenu, vaan suorastaan ahamin niitä. Joskus niin palijon, että
minulta lopulta kiellettiin lukeminen aina välillä. Ja iltaisin piti tietysti
laittaa ajoissa nukkumaan, mutta minä luin salaa peiton alla ja esitin
nukkuvaa, jos joku kävi tarkistamassa asian laijan. Jo ennen ko osasin itte
oikiasti lukia, äiti luki meille palijon.
Lukeminen on mahtavaa hommaa ja olen vähän pahoillani, että
harrastan sitä omasta vapaasta tahostani nykyään ihan liian vähän. Tentteihin
lukemista tulee kyllä harrastettua, mutta siihenpä se sitten jääki. Eikä tosi
puheessa palijon muuta enää sen jäläkeen kiinnosta lukiakaan. Lomat on
oikiastaan ainuita aikoja vuojesta, jolloin lukeminen ees onnistuu. Välillä
pelottaa ihan suunnattomasti, että kadotan tatsini maailmaan ja kaikkeen, ko en
saa luettua riittävästi.
Tänä jouluna en ole ostanut itelleni joululahajaksikaan
ainuttakaan kirjaa, niinkö yleensä. Täytyy kattoa joulun jäläkeen, jos jostain
alesta löytyisi vaikka joku hyvä. Tuntuu siltä, että pitäisi taas pitkästä
aikaa lukia jotain. Tai ehkä hajen kirjastosta jonku semmosen, joka on jääny
kesken.
Lukemalla voi matkata maailman ääriin. Se on melekolailla
yksi parhaista asioista, jota voi tehä housut jalassa.
Briefly in English: 19. hatch of advent calender. "My first hobby".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti