Jokaisella ihimisellä on varmaan mielestään maailman parhaat
vanahemmat. Ja kai se niin meneeki, epäilemättä jokaisella on varmaan tavallaan
juuri itelleen net kaikista parhaimmat.
Minullakin on äiti ja isi, joitten luona on koti. Ja kuten
jokaisessa normaalissa perheessä, meilläki tapellaan ja väännetään ja
useimmiten ihan turhasta. Eikä net ymmärrä puoliakaan siitä, mitä niitten
pitäisi. :----D Mutta kotiin voi aina mennä ja viihyn siellä enemmän ko hyvin. Kotona, no, siellä on koti. Ainakin vielä niin kauan ko opiskelen, eikä minulla ole omaa perhettä.
Äitiltä olen oppinut kaiken olennaisen elämästä, kuten
kokkailun, puutarhanhoidon ja kodin viihtyvyy’en salat. Iskältä taas kaiken siihen miehisempään puoleen liittyen. Verenperintönä oon saanu rakkau'en lapsia ja kotia kohtaan, sekä kiinnostuksen mettään. Äitin keittiössä kaikki, minkä voi tehä itte, myös tehään itte ja iskän mukaan mitään ei kannate ostaa, jos ei ole ensin perehtynyt asiaan hyvin tarkasti ja vertaillut mikä on ittelle se paras vaihtoehto, hinta-laatusuhteeltaan kohillaan ja muutenki paras ostos. Meikällä on myös
(kuulemma) omituiset porukat, koska net kuuntelee minun kanssa Kotiteollisuutta
ja isi tilailee vaatteita EMP:ltä. Ei normaalia toimintaa kohta
viiskymppiseltä? Minusta on. :D
Voishan nuista varmaan kirijottaa vaikka romaanin, mutta en nyt kuitenkaan ala mitään yksityiskohtaista sepustusta tänne avautua, ko vaikka net minun porukat onki, ei net varsinaisesti niin hirviän syvällisesti tänne minun blogiin kuulu. Mutta pääpiirteittäin, minulla on vanhemmat, joita en vaihtais pois ko korkeintaan kerran viikossa. :)
Briefly in English: The third hatch of advent calendar. "My parents".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti