Yritin kovasti miettiä, että miten määritellään mieleisin
muisto. Onko se juttu, jota mielellään kertoo kaikille muillekin, vai se asia,
jota usein palaa ittekseen mielessään muistelemaan. Loppujen lopuksi tulin siihen tulokseen, että
”mieleisin muistoni” on varsin typerä otsikko kirjoittaa, varsinki, jos ikää on
vasta näin vähän niinkö meisillä nyt sattuu olemaan. Jotain ajatustoimintaa se täällä meikäläisen
pienessä pääkopassa kuitenkin herätti. Miten päin tahansa sitä mielessäni pyörittelinkin,
palasin aina uuestaan ja uuestaan yhteen ja samaan asiaan.
Tapahtumaan, joka kerran kauan sitten jaettiin yhessä hyvän
ystävän kanssa ja jolle nauretaan vieläkin aina silloin tällöin (ja joskus
melekeen itketäänkin).
Sen muiston nimi on paritalo, jossa on väliovi. Ja siihen
liittyy kuvitteellinen tarina ”vaihtoehtoinen tulevaisuus”, joka kirjotettiin
jossain mesekeskustelussa yhtenä hyvin tylsänä iltana. Sille muistolle minä
naureskelen vielä nykyäänkin, ja saatanpa joskus lämmöllä ajatellen sytyttää
kynttilän.
Mieleisimmät muistot on tainneet kaikki syntyä hetkinä,
jokka on saanu viettää ittelle tärkeitten ihimisten kanssa ja jolloin on ollut
yksinkertaisesti kuolettavan hauskaa. Eli kaikki net hienot hetket, jolloin on
ollut etuoikeutettu nauttimaan ihanien ystävien seurasta.
Briefly in English: 12. hatch. "My dearest memory".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti