Say my name when you pray to the skies.

Hahha, koska datailu on ajoittain palijon mielenkiintosempaa ko esimerkiksi tiskien hoitaminen, ratkaisin kuvaonkelmani ja kirjauduin Flickriin. Katotaan mitä tästä tulee. Veikkaan, että tämä ylimääräinen vaiva saa minut vittuuntumaan vielä aika monta kertaa ja jotenki en usko, että tämä käy niin kivuttomasti ko miltä se nyt vaikuttaa, mutta kokeillaan.

Asiaan.

Tässä vaiheessa viikkoa alan ehkä olla sen verran toipunu viime viikonlopun aiheuttamasta väsymyksestä ja univelasta, että kykenen ehkä jopa kertoilemaan siitä jotaki. Vaikka lopputulema onki aika pitkälle se, että humalaiset miehet on niinkö pikkupoikia ja rikkoo sinun pyykkikorin, oli kuitenki oikein mahtava viikonloppu. Eipä tartte tosin vanahan taas vähään aikaan rokata. :------D Oli se sen verran rankkaa kuiten.

No mutta, eksyin ex-tempore viihteelle jo perjantaina aika surkeitten joulunavajaisten jäläkeen (seura oli hyvää, ite avajaiset ei niinkään) med Emmis. Opiskelijahintanen siideri oli oikeen jees! Ehottomasti lähemmä Emmin kans uuelleen ulos (jos se vaan lähtee minun kans 8) ). Joskus hamaassa tulevaisuuessa. :D Ehkäpä ensi vuojen puolella... Lauantai valakeni aluksi aika ankiana, mutta mitäpä pakastepitsa ja muumilimppari ei pelastais. No, jumalatonta väsymystä esimerkiksi. Selätin kuitenki väsymyksen ja lähin Alapeille alottelemaan iltaa ja vääntämään ittiäni kuosiin. Loppujen lopuksi meikattiin siinä sivussa pari herrasmiestäkin, joille sunnuntaiaamu valakeni epäilemättä erittäin hohdokkaana. Veikkaan, ettei pojilla ollu meikinpoistoainetta kämpillä...

Ylimmässä kuvassa yritin parhaani mukaan muikuilla oikeen sievästi, ja eihän siitä tullu ko sanomista. Yritettiin normaalisti, muttako ei. Sen jäläkeen siirryttiin Marjuskan kans tekemään esimerkiksi duck facejä (josta todiste keskellä :------D). Yhen ihan normaalin kuvankin onnistuin kuitenkin illan aikana saamaan aikaseksi, nimittäin kaverikuvan minusta ja Herra Karhusta. Sievästi väsynyt nainen. Jolla oli pakkelia naamassa ainaki kakskytä kiloa ja silti tuo kuva näyttää siltä niinkö oisin just mönkiny ylös sängystä... Mikä minussa oikeen on vikana? Loppuillasta vetasin vielä tuon laittamattoman tukkani ponnarille ja aina ystävällinen Aappo totesi, että kerrankin sinä näytät oikeen elegantilta. :-----D Niin, muuten oonki ihan persreiän näkönen aina!

Muutenki tuo kuva kyllä näyttää siltä niinkö mulla ois ihan arkivaatteet päällä, vaikka oikiasti pukeu'uin palijettitoppiin ja niittihameeseen sekä Sabaton-saappaisiin (kyllä, net täällä mainitut tappajakenkät on nykyään ristitty Sabaton-saappaiksi). Kaikki propsit minulle siitä, että hypin ja pompin ja riehuin ja hilluin nuot jalassa koko Sabatonin keikan ja sen jäläkeen vielä baareilin aamuun asti. Seuraavana päivänä kenkien paskasuusaste läheni kyllä sitä luokkaa, että vähintäänki talaviso'assa oli tullu möyrittyä... Onneksi net kuitenki säilyi iliman suurempaa damagea, kengät ko on keikoilla ja baarireissuilla aina tietynlaisella vaaravyöhykkeellä!

Mutta sitten itte asiaan, eli keikkaan. Saavuimme Teatrialle tyylikkäästi just ajoissa (eli noin 10 minsaa ennenkö Sabaton alako soittaa) ja täytyy sanoa, että keikka oli ehkä parhain, millä oon ikinä ollu! Toki Metallican keikat on jotain ihan eri kaliiberin juttuja eikä tätä voi niihin ees verrata, mutta tämmösistä vähän pienemmistä Sabaton on ehottomasti ihan ykkönen. En yhtään liiotellu ko puhuin sillon aiemmin ruotsalaisista jumalista, voi pojat todellaki! 

Tuleva aviomieheni!

Meno oli ihan mahtava, jokaisen piisin välissä yleisö huusi yhteen ääneen Sabatonia ja oli joka tsipaleen aikana täysillä mukava. Joakim Brodén oli ihan mahtavan karismaattinen tuolla lavalla ja muutenki koko bändin esiintyminen oli superenerginen ja ei voinut olla hymyilemättä ko selevästi tajusi, että jätkät nautti koko sydämellä tuolla lavalla olemisesta! Olisi teheny mieli huutaa täysiä "Joakim, jag älskär dig!" mutta onneksi kuitenkin älysin piettää pääni kiinni. :) Settilista toimi, vaikka ehkä ihan pikkiriikkisen jäin kaipailemaan Metal Machinea.

Ihan huippu liveveto siis. Sabaton nousi kiistatta meikäläisen suurimpien suosikkien joukkoon (no, oikiastaan se oli siellä jo), jota lähen ehottomasti kattomaan uuemmanki kerran kyllä. Oon vieläki ihan liekeissä ja pähkinöinä ja varmaan banaaneinaki tämän takia. Hetkittäin viikon aikana iski jopa semmone tyhyjä olo, ko tajusin, että keikka oli ja meni. Sen verta kovasti sitä tuolta elokuusta asti ootin. Ja sain kyllä vastinetta koko rahan eestä.

Ja ai niin, jos Ruotsista tulee tommosia karjuja niin helevetti, minä kyllä lähen hakemaan sieltä ukon ittelleni! Tai sitten laitan seuraavalle ehokkaalle arskat päähän ja panssarit päälle ja sanon "puhu mulle ruotsia, babe."

Briefly in English: The Swedish God Joakim from Sabaton stole my heart. So hot I thought I was going to die last Saturday at Teatria. I'll definately say your name when I pray to the skies...

And yes, the gig was super. Maybe the best one I've ever been. Sabaton really rocks.